Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Empä sure viikon varaa enkä kultani eroo, Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon. Mitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni, Toisen pojan kanssa tulee samanlainen peli. Täm' on likka lihasta, lihasta ja luusta, Semmoisia poikia ma vestän vaikka puusta. Omp' on noita poikia viientoista sorttii; Mont' on viety katsomahan Viaporin porttii.
Heidän luokseen kiiruhdin, mutta voi, he puhuivat Englannin kieltä, oli joukossa tosin muutamia saksalaisiakin, mutta empä minä Herman Paulinkaan avulla kauas olisi päässyt, jos sen säännöt olisivatkin muistossani olleet. Jo heräsi minussa halu ruveta kieliä oppimaan, jo yritin pakinoihin ruveta ryssäläisen vaatekauppiaan kanssa, mutta pian huomasin, ett'ei kieliopit puhumaan opeta.»
Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli hukkaan. Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttö Karjalassa; Eikä toista tarvita, kun olen maalimassa. Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee, Huoli sytty syämehen, mieli naia tekee. Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan, Empä minä joka pojan halatakaan anna.
Reinholm kirjoittaa viipyväsi Laukossa keväehen asti. Varmaankin on D:r Törnegren ilmoittanut sitä hänelle. Varma määrä se kuitenkaan ei liene'. veljesi Europaeus. Reinholmille. Velihyväiseni! Empä kaikkia kysymyksiäsi ole vielä vastaannutkaan, joita te'it tammikuun 23:nnen päiväisessä kirjauksessasi.
Hänen onnistui piilopaikastaan tultuaan tavata kuningattaren ensimmäinen kamaripalvelija Holm. "Ette näytä terveeltä, herra everstiluutnantti", sanoi tämä. "Empä todella olekkaan ensinkään terve", vastasi everstiluutnantti, mielessään iloiten onnistumisestaan teeskentelyssä niin hyvin, että hänen kivulloinen näkönsä oli herättänyt huomiota.
Soisin Suomeni hyväksi, Kaupunkini kaunihiksi, Sananlasku sangen vanha, Mutta vielä muistettava. Kyll' on Helsingin kylässä Ajastaikoja asuttu Vissiinkin satoja viisi, Vaan onko vähän vajaalle Eli päälle pikkuruisen, Empä tuota tarkoin tieä. Vaan ei ennen Helsingissä Sija ollut oppineitten, Koti korkeasukuisten, Istunta isojen miesten; Oli Turku toimellansa, Koulun korkean kotina.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan, Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Empä tieä, enkä taia Selkeästi selvitellä, Mikä juoksi mieleheni, Mikä aivohon osasi Aivan ankara ajatus, Mikä syttyi syämeheni Tuli ennen tuntematon. Kun ma vuotta viisitoista Olin jättänyt jälelle, Nousi nousulla nisäni, Suihtui outo syämeheni, Huoli uusi huivin alle, Pullistuvahan povehen.
Tämän kylän pojat onpi pahoja tervaspäitä, Yhä käyvät kihloilla ja ei piä konsa häitä. Minä olen ryytimaassa keskimäinen kukka, Empä minä tähän kylään kunniaani hukkaa. Kumpa tarkoin tietäisin, että kultani pitää vihaa, Kärryt tielle laittaisin ja lautamiehen pihaan. Enkä sure enkä huoli, jos yksi poika jätti, Vielä minä toisen saan kun olen nuori ja nätti.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa jo marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan. Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan: "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Päivän Sana
Muut Etsivät