Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Tuli kolmelta kosijat. Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen päästä.
»Minne heität naisesi nuoren, Poikani poloinen?» »Mieron miehiä katselkohon, Emoni kultainen». »Minne heität poikasi nuoren, Poikani poloinen?» »Mieron koulua kärsiköhön, Emoni kultainen». »Minne heität tyttösi nuoren, Poikani poloinen?» »Mieron karjoja kaitsekohon, Emoni kultainen». »Koskas taasen kotihin käännyt, Poikani poloinen?» »Konsa korppi valkenevi, Emoni kultainen».
Näkyi nännit neitoselta, Pystyt rinnat piikaselta, Juoessa joesta vettä, Lakuttaissa lammikosta; Mie tuota ihoamahan, Ja kohta kyselemähän "Miksi juot joesta vettä, Lakit vettä lammikosta?" "Siksi juon joesta vettä, Lakin vettä lammikosta, Ei anna iso olutta, Ei emoni ensinkänä; Iso juotti aisanpäällä, Emoni avainperillä." Rikas kosija.
Kyyn kähyillä katkerilla Turmelen pajavetesi Onko onnea sepolla? Paljastat pahan sisusi. Taitomiest' ei taika koske. Minä pelvosta vapisen Emoni kirotulia. Sinä naurat noitujalle, Käännät jäistä kylkeäsi Kuin kivi kiroilijalle, Sin' et mua rakasta, luulen. Jos rakastat, se todista: Emoni hyväksi laula, Ettei painaisi kironsa Sun omaasi, impeäsi. Emo on osa minusta, Juureni.
TIMOTEUS. Niin sanoi armas emoni; ja, taivas, suo mulle tänkaltain vaimo! MAURA. Hy hyh! Piki-rakas tyttöön, piki-rakas tyttörääsyyn olen, ja jos en erehdy, niin eipä ole hänenkän sydännippunsa kaukana minusta. Jos vaan saisin tilaisuuden muutaman sanan vaihetukseen hänen kanssaan tuon toverini maatessa. MARIANA. Tässä, emäntä, hiivanne. MAURA. Käy sisään askareihis.
Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu veikon luona, Sirkkunen sisaren luona. Kun ma läksin astumahan, Kirkkotietä teppomahan, Astuin allin askelilla, Taputin tavin jaloilla; Monen miehen mieli vieri, Monen sulhon suu muhahti, Tämän allin astuessa, Vesilinnun viertessäni.
Vaan ellös emoni surko, valitelko vanhempani, iän kultaisen kulusta, armahan alimenosta, minun lapsen lauluissani, pienen pilpatuksissani; Ikä kuitenkin kuluvi, aika armas rientelevi, jos en laula polvenani, hyrehi sinä ikänä; aika kultainen kuluvi, päivä kaunis karkelevi, ilman lintujen ilosta, varvuisten visertämästä. Kanteletar. Armahan kulku.
Loi on silmät sillan päälle: silta kaikki siivomatta. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. Vieri valkamavesille: ei venettä valkamassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! Mitäs mulle tänne heitit eläessä tällä maalla?
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani, Tätä lasta liekuttaissa, Tuuvitellessaan tytärtä: "Nousisiko nuori lintu, Kasvaisi minun kanani, Kivenpuusta kieltämähän, Vakoista valitsemahan; Saisin piltin piiallani, Pojan poimuhelmallani."
Kun isän kuollen katkesi Kodistan' kurkihirsi, Ja kohta jälkeen kaikuili Emoni kuolinvirsi, Sä »rouvavainaas» orpoloille Osoitit, ett'ei paateroille Se rakkaus ollut ravissut, Jot' olit hältä nauttinut. Sä autoit meitä itkemään, Syliisi meidät suljit, Ja pesän uuden etsintään Kanssamme kauvas kuljit.
Päivän Sana
Muut Etsivät