United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukkaset kedoilla puhkeilee, Yrtit ylt'ympäri tuoksuilee, Puiden latvoissa tuuloset soittaa, Lintuset lempeä livertävät, Keväällä uudet tuntehet soittaa, Elohon vanhat virkenevät. Riemuitkaamme nyt vanhat ja nuoret, Niinkuin luontokin riemuitsee, Kauniina loistavat laaksot ja vuoret, Taivaskin riemusta hymyilee.
hienolla ivalla. Kuvia julmia noin vois ei luulla teehöyryn herättävän elohon; mut Teille henkein ääntä siellä kuulla ei ihme, missä henki vaiti on. liikutettuna. Miks nauraa, välkkyy kyyneleiden vuo pilkkanne takaa, hyvin nään ma nuo. Maan tomuun vaipua he Teidän suo, saveksi sotkee, jonka muodot muuttuu, nyt tuhattaiturit kun työhön puuttuu, he kömpelösti kaiken esiin tuo.
Ma kalliist' tahdon myydä henkeni Ja täyttää vihollisten verellä Mun peijaismaljain! Tämän suojassa Nyt tienne käyköön elämään ja voittoon! LALLI. Jos kuoloon taikka elohon, se yhtä On minulle, kun peijais-olutta Vaan virtaapi! Nyt olen valmis. TAIMO Teillä Ei vielä ole lyönti-asetta; Ei miekkaa eikä tapparaakaan.
Jos oisin Sun poikas, Hubert, niin mua rakastaisit. Viattomilla loruillaan hän minuss' Elohon herättää jo kuolleen säälin, Jos häntä puhuttelen; joutuun toimeen! ARTHUR. Oletko sairas? Kalvas olet tänään. Ah, jospa oisit sentään hiukan sairas! Yön luonas istuisin ja valvoisin; Ma enemmän sua hellin kuin sa mua. Poveni sanoillaan hän valloittaa. Lue, pikku Arthur!
"'Hätä käskee härän juosta, pakko paimenen paeta'. Onhan tuo henki-pahanen vanhallakin siksi kallis, että tekee mieli sitä jollakin tavalla eteenpäin viedä, vaikkeihan minun elämisestäni ole enään kenellekään mitään hyötyä. 'Elohon on elävän mieli, vielä haudan partaallakin'", tuumaili ukko. Asuntoni oli silloin muutamassa pitkälle mereen pistävässä niemimaassa.
Nään sinut ennellään, nään taas tutut lempeät kasvot, joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
Valva katseli vielä vähän aikaa hautoja, mutta Eevi rupesi kiirehtimään kuolleitten majojen luota pois. Elohon elävän mieli... "Täti, emmekö jo lähde?" kysyi hän. "Lähdetään vain." He läksivät pois hautausmaalta. Eero ajoi hevosen esiin ja sitte lähdettiin. Kun ennättivät Tuomelan tienhaaralle, seisauttivat he hevosensa, ja Eevi hyppäsi rattahilta, mennäksensä jalkaisin siitä kotia.