Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
Jos kuka tohtii urhoa vastustaa, jot' on suojelemass' ikivallat, uhmaillen jumaloitakin, koht' yli sen tuho vyöryy. Eivät akhaijit voi mua moittia, jos näkevätkin väistyvän Hektorin eestä, jot' auttaa vallat Olympon.
Oli mielenikin puhdas silloin kuin lammen valkolumpeen kaunis kukka tai vuorilähteen helmikarpalot; ja aika vieri niinkuin virran juoksu ja huolet autereena eestä häipyi ja silmän kyynel kuivi syntyissään. Oi, jospa mielen tuon ma jälleen saisin ja muistot parhaat saisin seppeleeksi, sen sulle, armahani, antaisin!
Anotko äitis sielun eestä, kun Sun kauttas nukkui pitkän pitkiin vaivoihin? Ja syömmes allahan Elää jo paisuin tuo, Jonk' aavehikas olo Sua surettaa ja itseään! Oi voi! Jos saisin aatteet väistymään, Jotk' ympärilläin liehuu Ja vastassain! K
Kuin hänet tuonut oon, ois pitkä haastaa; soi taivas voiman mulle, että hänet sua kuulemaan ja näkemään voin johtaa. Suvaitse suosia siis tuloansa! Vapautta etsii hän: sen arvon arvaa se vasta, ken sen eestä uhras elon. Sa tiedät sen, sa, jolle tervetullut ol' Utikassa kuolema, kun jätit pois verhon, jonka kirkastaa Suur' päivä.
Mutta käytkö ääremmäs Pohjanlahden rantaa: Tuskin uskot silmiäs Tasamaata nähdessäs, Minne katse kantaa. Kentät aavat taisteluin Esi-isiemme Kertoilevat siellä, kuin Maan tän eestä innostuin Riemuin kuoltiin sille. Ja kun syömmes innostuu Synnyinmaalle tälle, Katsehes kun suunnittuu Taivaall', vanno uhrautuu Isänmaalle tälle! Riennä pohjan äärehen, Lapin tuntureille.
Ma hänt' en nähnyt enää sittemmin, Vaan sä, jos hänet kohtaat elon tiellä, Niin terveisiä sano Stoolilta, Ja urhotöiltä, Revonlahdelta.» Näin kertoi Stool sinusta, urhokas, Sä kunniamme kulta=aikain jäänne. Terveiset kätki ylioppilas Ja harmaapäänä vihdoin esittää ne, Vuos'sataa puoli kun jo siitä on, Kun eestä maas näin astuit taistohon.
DAJA. Vain vastaan ponnistele, miten mielit! Vaan taivaan tiet on taivaan tiet. Ja jospa sun pelastajas itse, joka sotii edestä Jumalansa, määräämä ois Hänen viemään sinut siihen maahan, sen kansan luo, sa jolle synnyit? RECHA. Daja! Noin mitä puhut, rakas Daja, taas? On omat kummat käsitykses sulla! 'Jok' eestä Jumalansa sotii! Kenen on Jumala?
Onnellisimmat olimmekin vain, Ja viha, vaino hävis' rinnastain. Kun sitte vuoden jälkeen syntyi yksi Korein tytär meille, korkeimmalla Mä olin silloin onnen portahalla. Vaan vaimoin kuoli! LAMPINEN. Sääli, ystäväin! KILPI. Mä huolell' yksin hoidin tytärtäin; Se voimain virkisti, sill' äitiään Muistutti muodoltansa mulle hän. Mä elin tämän lapsen eestä vaan.
Ei oikeaan, ei vasempaan, mutt' eteen eestä Suomen vaan!" Ja hän vannoi nyt mielessään toisen kerran, pyhästi, väräjävä rukous huulilla. Ja vannoutuneen tunne oli autuas, se oli vapauttava; se selitti hyvin paljon, se ratkaisi sovinnollisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät