Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Terät silmäin pienentyy ja suurtuu, tuikkii eessä tulikerät, himmeäksi huone huurtuu. »Mitä tahdot?» Hurtta puhuu; vierii hiljaa hetki, kaksi, vihdoin ääni vieno huhuu: »Tahdon taaton vapahaksi.» Nyökkää päätään Hurtta.
Katseli kummissaan ylt'ympäri suurina silmät, näinpä jo hämmästyin sydämelleen sankari virkkoi: "Ah, näky kumman kummapa on nyt silmäni eessä! Tuossa on keihäs maassa, mut ei näkyviss' ole miestä, jolle sen surmaks singahutin, himon tuntien tuiman. Aineiaskin siis oli lempimä kuolematonten, vaikka ma luulin noin hänen väittävän kerskaten suotta. Niinpä hän menköön!
Kunnia hälle on suojaten syntymämaataan 496 kaatua; varjeltuina on silloin vaimo ja lapset, on koti koskematonna ja kartano, konsa akhaijit kerran laivoillaan kotimailleen matkata saavat." Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Vastaan Aias kumppanejaan taas huusi ja kutsui: "Voi häpeäänne, akhaijit! On eessä nyt turmio, taikka päänne te varjelkaa, tuho laivain torjua tietkää!
Sun puolees luon mä silmäni nyt tässä, kun silmä kuolon vain on näkemässä, sua kiittää saan täss' ilman näkijää. Sa annit mulle jälleen synnyinmaani, kun toivon meiltä synkkä yö jo vei; sa kaikki näät, mun katso pohjimpaani, mult' arvon tokko lahjas saa vai ei! Voi orja herrans' eessä maassa maata; en ryömiä, en kerjätä mä saata, en palkan toivoss' enkä suosion.
Jos nähdä kaiken oisit voinut, tarpeen ei ollut oisi synnytys Marian. Halusta hedelmättömästä hehkui monikin, joka tyydyttää sen tahtoi, mut saakin ikävöidä ijäisesti. Niin Aristoteles ja Plato ynnä muut monet...» Tässä puhe katkes hältä, hän päänsä painoi, jääden mietteisiinsä. Sill' aikaa vuoren juurelle me tultiin; siin' eessä oli kallio niin karu, turhalta että jalka altis tuntui.
Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi; parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana; syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta, puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta. Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän. Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.
Autafort on raunioina, suitsuu vuorenhuipullaan; linnanherra kahleiss' seisoo eessä läänikuninkaan: »Sainpas sun, mi miekoin, lauluin nostit kansat kapinaan, hurjapään, mi saatoit lapset isiänsä uhmaamaan. »Eikö kerskaillutkin aina uhkaylväs röyhkeytes, että puolet neros voimaa riittää joka hankkeeses?
Vain vanhat mummot virsikirjat eessä nuo istuu huojutellen, silmät veessä ja huokaa painain käden sydämelle: on aika valmis Antikristukselle!
Sääli! tunsitko Sä sääliä ja ihmisyyttä, kun Teräsi pistit noiden toisten rintaan? Miks oli vaiti ne, kun henkeään, Tuo hento nuorukainen sinult' anoi? Kavala rinta! Valheita sä käyt, Sä rikkoneeksi taivaan eessä näyt! Miks silmiin häntä katsoin? miksi vaan Ma kasvojensa jalon muodon näin? Sun katsees rikost' oli, onneton! Sokeit' on Luojan välikappaleet! Tuot' umpisilmin sun ois tullut tehdä!
Sun hiuskaunot akhaijit Zeus heti suoria taistoon käskee kaikki; jo liet katulaajan kaatava Troian, eivät kauemmin nyt siit' ikivallat Olympon riitele, yht' ovat mieltä; jo heidät kaikki on Here kääntänyt puolelleen, tuho eessä on iliolaisten, säätämä Zeun. Tämä nyt pane mielees, että sit' ei vie unho, kun sult' uni pois, poven virkistyttäjä, häipyy."
Päivän Sana
Muut Etsivät