Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Näköni, silmän seijastuissa, tunki syvemmä aina säteesen tuon Valon ylhäisen, joka itsessään on Totuus. Siit' eespäin suurempaa ma näin kuin kieli voi kertoa, näät sanat niinkuin muisto tuon ylenpalttisuuden eessä väistyy. Kuin unessa jos jotain nähdään, siitä jää vaikutus viel' ollen valvehilla, mut vaikutuksen syy ei muistu mieleen,
Alla viireimme hengetär voiton rientäköön kera riemuamaan, vainolaises nähköhöt vaan maamme juhlan ja maineemme koiton. Aseihin ryhtykää! Riveihin yhtykää! Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa sortajainsa verta maa.
Elsa vetäyi takaisin ukon muistoista ja meni heti kohta noutamaan hatun ja sauvan. Varoittaen neitoa sanomaan, häntä perään kysyttäessä, että oli kohta tuleva takaisin, etääntyi isä Pentti. Sauva pitkällä edessä, ennen askeletta, kulki ukko nyt eespäin. Käyntö oli kuitenki vankka ja horjumaton. Isä, poikaansa etsivä.
"Tässä, Herra, on leiviskäs; pois lahjasi kaikki annoin, olen köyhänä edessäs." Kaks miestä lähti kilvan nyt neittä kosimaan. Mut tietä matkallansa ei tiennyt kumpikaan. He astui puoli päivää niin haaraantui jo tie. Nyt kumpikohan niistä se neidon luoksi vie? Se toinen miesi istui ja ratkes itkemään. Se toinen astui eespäin ja lauloi mennessään. Niin sattumalta kulki hän tietä oikeaa.
Olimme enemmän jo vuorta nousseet, enemmän vaatinut tuo Päivän rataa kuin luullut aatoksein ois askartava. Hän, jonka sielu aina eespäin tähtäs, nyt lausui: »Pääsi ylös nosta, aika ei enää ole aprikoiden käydä. Kas, tuolla enkel' eräs aikoo tulla päin meitä: katso, Päivän kuudes piika jo palaa armahilta askareiltaan.
Ma tohdin, mutta näyttäkää myös maali, mi täysin eloni on arvoinen! Maa uusi hiekka-aavikoiden takaa, ellei, niin viisain paikallaan ken makaa. pilkallisesti. Ymmärrän Teidät; *ajan* lienee syy. lämpimästi. Juur ajan niin! Kun vuono tyventyy, ei purjeet venhettänne eespäin auta. ivallisesti.
Taas haastoi hyvä Mestari: »Et kysy, keit' ovat henget, jotka täällä näet? Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut, nää ettei tehneet syntiä, mut riitä ei hyvättyönsä, koska kaste heiltä, sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu. Ne jotka ennen Ristin aikaa eli, osanneet palvella ei oikein Herraa; ja minä itse olen niistä yksi.
Kupehesta vuoren laineitansa Laakson helmaan puro juoksuttaa, Sointuun yhtyy kuusten, honkain kanssa, Taivaan sinett' aalto kangastaa, Muiskun suoden äyrään kukillen Eespäin rientää läikkyin, soitellen.
Nuo varjot jättänyt jo olin, jälleen jälessä Oppahani astuin eespäin, kun takanani, sormell' osoittaen, yks huusi: »Katsokaapa, vasemmalla alemman tuon ei valo päivän paista, elävän lailla kulkevan hän näyttää.» Kun sanain noiden kaiun kuulin, käännyin ja heidän katsovan näin kummastuksin vain mua, mua ynnä varjoani.
Koskaan, kallis synnyinmaa, sua poikies' ei viime vereen puoltamatta vieras ryöstä! ei vaaraa väisty, horju, salli itseään ei sortoon syöstä. Eespäin, urhot, kaikki ees! Tää ikivanhan vapauden tie on sees. Eespäin te pyhät, pystyt repaleet! Viel' eivät Suomen värit sortuneet. Mutta missä se on? Ylös lippu! Pojat, missä lippu? Samassa lensikin ovesta sisään tomuinen käärö.
Päivän Sana
Muut Etsivät