United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hämillänsä seisoi Dmitri ruhtinas, ja ukko jatkoi: "Sä, jok' elon makeutta ehkä Maistanut vaan olet, jospa muuttuu Onnesi, ja huolten taikka vihan Koi sun sydäntäsi kalvaa, silloin Häntä etsi, jota turhaan etsin. Monet myrskyt on hän asettanut, Parantanut monet kivut, monen Raskautetun omantunnon kuormat Keventänyt lohdutuksillansa.
Ei Dmitri Ivanovitsh, antakaa te minulle anteeksi, ellen tee sitä mitä te tahdotte, sanoi hän katsoen Nehljudofiin vinolla salaperäisellä katseellaan. Niin se nyt vaan näyttää käyvän ja täytyyhän teidänkin elää. Katjusha sanoi hänelle juuri saman, mitä hän oli äskettäin itse ajatellut. Mutta nyt ei Nehljudof enään näin ajatellut, vaan ajatteli ja tunsi ihan toista.
Martin Petrovitsh, kaikki jo toimittanut ja näin pian. Ei maar siinä rahaa säästetty?" "Ei säästetty, rouva hyvä!" "Sepä se! Ja vielä muka piti minulta neuvoa kysyttämän. No niin, menköön Dmitri vain, päästän minä Souvenir'inkin, ja sanon Kvitsinsk'ille... Entäs Gawrilo Fedulitsh, oletko sinä häntäkin kutsunut?"
Noin hän lauseli vieras: vaan Nyt ruhtinatar nous' jaloudessaan, Ja vieraallensa oikasi kätensä, Ja lausui nämät kallihit lausehet: "Huoleton ole, ystävä, äitinsä Juur yhden tietää, muusta ei huoli hän, Hän tietää, että missäkin poikansa Vaeltanee niin on veri isäinsä Kuin kulta-suoni sykkinä syömmessään. Sun esi-äitis aatteli, Dmitri, näin, Ja hänen luontons' olen mä perinnyt."
Hetken heidän äänetönnä Oltuansa lausui Dmitri: "Wolmar, haukkani jos säästin Hengissä ei kyyhkys' oisi." "Tosin totta, kallis veljein," Wolmar vastasi, "tok' oisin Huolinunna, jos se multa Oisi tullut ryöstetyksi." Hengetöntä haukkaa Dmitri Näyttäen nyt lausui siihen: "Tämän uhrin riemullesi, Wolmar, arvaatko sen hintaa?"
Oi, Dmitri, koska rauhaa Maa ja taivas tahtoo, sydämmesi Miksi riehuu ratki rauhatonna?"
Dmitri nyt, kätensä Rukoilevaisen äitinsä kädestä Vetäsi eikä peittänyt lempeään: "Emoni," virkkoi, "ei ole Dmitrisi Sun tuskautuva, eik' ole hukkuva Jos rajun rintansa tykö tuoda voit Sä orjattaren, veljensä toverin."
Noin lausui hän ja viipyvi; kyynele Pidetty puhkesi hänen silmistään, Ja kädestä nyt ottaen poikaansa Rukoilevaisen muodolla lausui taas: "Nyt olet, Dmitri, ainoa poikani, Sä vaikka olet riemuton, kamala, Sinuhun turvautuu jalo sukumme, Et tuskautua saa, etkä hukkua.
"Myrkyllinen käärme," virkkoi hän murheellisesti, koettamalla koettaen lausua jok'ainoan kirjaimenkin, "myrkyllinen käärme on minua pistänyt ja tyhjäksi tehnyt kaikki minun elämäni toiveet. Niin, Dmitri Semenovitsh, kertoisin minä teille kaikki tuon konnamaisen miehen kavalat vehkeet, mutta pelkään suututtavani äitinne." Shitkow rykäsi.
Ukko lausui noin, ja Dmitri tuntee Veljen linnan vartian, hän tuntee Wladimirin, hattunsa hän kohta Päähän painaa syvempähän, ettei Häntä tunnettais ja lausuu sitten: "Ukko, onko sunkin tunnollasi Kuorma, joka katkeraksi saattaa Elämän ja kuoleman? Sä etsit Ruhtinasi puolisota; mistä Rikoksesta häntä vastaan tahdot Armoa sä kerjätä nyt hältä?"