Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Oi, te puuskat, tuiskut pohjatuulen, sen sihinä, sen sohina sekä korpien kohina! Kyprossa kevät on meillä. CHRYSEIS. Miksi voihkit? ANEMOTIS. Mun pitäiskö ruveta runoilijaksi? CHRYSEIS. Ei ole tässä tarvis. ANEMOTIS. Siispä puhun puita, heiniäkin.
Luulenpa, että käyt karkeaksi! TIERA. Musta korppi, sinun siipesi minä liimaan! Maderakka! Minä kuolen! TIERA. Se sattui liian kovaa; hän ei päästä enää pihaustakaan. Aina olen minä niin tulinen ja kiivas. Kuka sanoo minulle nyt Lemminkäisen kohtalon? Kahdeksas kohtaus. TIERA. CHRYSEIS, kylmänä ja kalpeana, ruhtinaallinen kruunu päässään, lähestyy MEDONIN, ANEMOTIKSEN ja kyprolaisten seuraamana.
MEGAPONTOS. Nuori mies, nuori mies, ajattele, mitä sanot. Chryseis on antanut rukkaset prinsseille ja kuninkaille; Foibos Apollo on mahtanut järkesi viedä. Toivonpa, ettei kukaan hoviväestä liene tarjonnut sinulle jotakin. NAIDION. Ruusuja, rypälehiä, viiniäkin kyprolaista... MEGAPONTOS. Siinäpä se. Olet juonut viiniä, nuori mies, Ja tehnyt sen toimittamatta juoma-uhria jumalille.
Mitähän jos ma huutaisin lujasti!... Kamalat on kauhut täällä! Lempi, sun käsitän kyllä suvileyhkien lemussa, keskellä kukkivan keväimen, mutta lunten, jäiden kesken, prr, rakkaus, oletpa työläs! Neljäs kohtaus. CHRYSEIS. AALLOTTARET. Sitten LEMMINK
Koska räiskyy korpikuusi, koivu kuorensa varokoon! CHRYSEIS. Emo, ei minulla syytä. LEMMINK
Viimeisten sanojensa aikana ottaa Chryseis ruhtinaskruununsa ja asettaa sen Helkan päähän. K
AALLOTTARET. CHRYSEIS tulee paeten. CHRYSEIS. Zeus, miss' olen ma? Luonto kauhun kalpea, osaton, vuoret pilven korkuhiset, jotka itse luonto tänne muistomerkeiksi kohotti mennehestä loistostansa. Lumikentät aivan aavat, äänettömät, jäljettömät! Kuinka löydän ma kotihin, pääsen luokse puolisoni? Lie täällä jumala joku? AALLOTTARET. Sa Kypron tähti, sa poissa ollut, sa kauvan kaivattu etkä tullut!
Neljäs kohtaus. CHRYSEIS yksin. Sitten ANEMOTIS. CHRYSEIS. Sentään sankari olet sa, aivan kuin Akilles, synkkä, murtava mustoa haveuta, myrskyn kieltä käyttelevä. Taas kuin Paris, taikamieli, lemmen leikkien kuningas. Kummallista! Kreikan urhot, Attikan sankarit soreat, joita ennen ma ihailin, kaikki heitin.
Kuin nousit kaukaa noin huolten yöhön, sa säde, särkynyt vetten vyöhön? CHRYSEIS. Aallot armaat, lapsuussiskot, kisaajat kotini rannan! Kärsin nyt kostoa kovoa lemmen jumalattarelta, jonka valtoa ivasin. Nyt ma tunnen tuiman tuskan. Etsin miestä, min valitsin, enkä kuule kullaistani. AALLOTTARET. Oi, rusko koin, oi, aallon päily, mi hetken häilyy ja hävii noin!
CHRYSEIS. Kas, mikä korea lakki, sinipunakairoinensa! Pääsi paljasta, hupakko! LEMMINK
Päivän Sana
Muut Etsivät