Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Saakoon anoppi nähdä, etten minä sentään aivan nälällä ruoki hänen rakasta lastaan. Kaikkia sinä pakiset, armaani! Mutta näin paljon rahaa! No niin, siitä asiasta ei enää puhuta. Minun pitää jo lähteä. 2:nen kohtaus. EDELLISET. ROUVA EKL
Istuen ihanassa, raikkaassa lehdossa nyt Akseli ja Hilda, hänen morsiamensa, kauniina kesäyönä he rakkaudestaan puhuivat muistellen muinaista onneaan. Ja ikävä ja hauska se yö oli Hildalle, hän armastansa lempi ja nojas rinnalle, hän suruissansa lauloi ja huolin huokaili: hyvästi, kauniit lehdot, hyvästi, armaani! Yksi ainoa markka! Ei penniäkään enempää. Eikä tietoa, mistä toista tulee.
"Häneltä oli eräs ilmoitus sinulle, armaani, jonka hän kuolinwuoteellansa ollessaan pyysi minun sinulle tuomaan." "Minullakin osaa ... hänen sortumiseensa ... minulle kuolinwuoteellansa käskenyt ilmoittaa...! Mitä tämä nyt on?" sanoi nainen hämmästyneenä. "Niin se kumminkin on.
"Oletko iloinen, kun saat olla isän luona, armaani?" kysyi hän eräänä iltapäivänä, kun Mai istui hänen sylissään ja pikku sisaret hyppivät ja leikkivät hänen ympärillään. Hän silitti Main poskea ja katsoi hänen silmiinsä hellästi, melkein arasti. Mai naurahti lapsellisen veitikkamaisesti ja kietoi kätensä isän kaulaan.
"Totta puhuin," vakuutti Hannes; ja hän kertoi koko asian Lyylille, joka sen kuultuaan vaaleni. "Se on liian kova ehto minun tähteni," lausui hän surullisesti silmäillen Hannesta. "Sinun tähtesi, armaani, olen valmis tekemään mitä tahansa, kun se vaan on suinkin mahdollista," vastasi Hannes. "Minä lähden sotaan, jos nykyinen meidän sotamies kuolee ja jos sinä sen myönnät.
Täss' olen minä ja täss' olet sinä, tuossa on tuoli, tuossa on pöytä, ikkuna tuossa, täällä ei muuttunut mitään.» En ole minä ja et ole sinä eik' ole huone entinen meillä, armaani, katso, ken tuolilla istuu, ken vuoteella lepää, ken vilkuvi verhojen takaa! »Eikö siis koskaan aurinko koita?»
Puhu edes. Topra, kuule, sano jotain. Sinä tuijotat niin pahasti. Voi, armaani, elä anna järkesi hämmentyä. Katso minuun. Kuuletko, Topra TOPRA-HEIKKI. Missä olet, Matlena? MATLENA. Tässä, luonasi aivan. Sinussa kiinni. Etkös näe minua, ystäväni. TOPRA-HEIKKI. Elä minua jätä. MATLENA En jätä, en. Ole huoletta, en jätä. Voi, omani, kuinka olet onneton.
"Annie!" huudahti tohtori. "Ei jalkaini juuressa, armaani!" "Kyllä!" vastasi hän. "Minä pyydän ja rukoilen, ettei kukaan lähde huoneesta! Oi, puoliso ja isä, keskeytä tämä pitkä äänettömyys. Oppikaamme molemmat, mikä se on, joka on tunkenut väliimme!" Mrs.
Ah niin, neitiseni, kun näkee niin monen suloisuuden liitelevän ohitsensa ... mitä muuta on silloin? Viisaalla on onni itsestänsä, herra paruuni, lausui Attalie hymyellen. Mutta sydän, armaani?
Se oli hyvin kummallista minusta, mutta he näyttivät kaikki kohtelevan Doraa hänen asemassaan melkein niinkuin Dora kohteli Jip'iä sen asemassa. "Koska, niinkuin tiedät, lemmittyni, et ole mikään lapsi", muistutin minä. "Kas niin!" lausui Dora. "Nyt sinä käyt häijyksi!" "Häijyksi, armaani?" "Ovathan he niin hyvät minua kohtaan", sanoi Dora, "ja minä olen varsin onnellinen".
Päivän Sana
Muut Etsivät