Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Nyt on Vapahtaja tänä hetkenä antanut minun pysyä tajuissani, jotta voisimme sanoa toisillemme jäähyväiset. Minä menen hänen luokseen, Marcus, mutta minä rakastan sinua ja olen aina rakastava sinua." Vinitius kokosi voimansa, tukahutti tuskansa ja koetti puhua niin levollisesti kuin suinkin: "Ei, armaani! Et sinä kuole! Apostoli käski minun uskoa ja lupasi rukoilla puolestasi.
Hän laski pehmeät kätensä olkapäälleni ja katseli tyvenesti kasvoihini. "Tiedätkö nyt, mitä se on?" "Minä en tohdi ajatella, mitä se on. Sano se minulle, armaani". "Minä olen rakastanut sinua koko elin-aikani!" Oi, me olimme onnelliset, me olimme onnelliset! Me kävelimme sinä talvisena iltana kaduilla yhdessä, ja kylmä ilma näytti ottavan osaa siihen autuaasen rauhaan, joka vallitsi meissä.
Ken kerran on ajassa elänyt, hänen on vaikea sitä edes iankaikkisuudessa unhottaa. Tänä yönä minä suutelen sinut kuolemattomaksi! Tee se, armaani! Ja minä vakuutan, että huomenna ovat kaikki mustat muistot minulta haihtuneet. Jo nyt! Jo nyt on sinun oltava iloinen ja onnellinen. Lupaatko? Minä lupaan. Hän lupasi enemmän kuin hän voi pitää. Mutta kuka ei olisi tehnyt sitä hänen asemassaan?
Jeanne pahastui tuosta lauseesta, mutta nöyränä ja alistuvaisena sanoi hän toistamiseen: Olen teidän kokonaan, armaani. Silloin poistui Julien nopeasti pukuhuoneeseen, ja Jeanne kuuli selvästi hänen vaatteidensa kahinan kun hän riisuutui ja hänen taskussaan olevain rahain kilinän ja kenkäin putoamisen permannolle.
POSTHUMUS. Valtiaani! Puolisoni! Armaani!
Ja hän luuli hänen jo nukkuvan, kun valkoinen, kaunis, kyynärpäähän paljastettu käsivarsi pisti ulos ikkunasta ja viittasi hänelle: Hyvää yötä, armaani!
Seuraavana päivänä sain viedä armaani kirkolle, jossa entisiä hevostuttaviani luulin saavani tavata, mutta, ei; hän seisatti minut vaan hetkeksi erään talon luo, josta niin kummallinen haju levisi ilmaan, aivankuin siellä olisi ollut kaikki maailman yrtit koossa. Sieltä tuli hän pari pientä pulloa kädessä ja heti palasimme me suoraan kotia. Viikko kului.
Lämmin katse kohtasi Almaa syvältä silmistä. Alma kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri. »Minä rakastan sinua, John. Ylitse kaikkea. Enemmän kuin mitään muuta taivaassa tai maassa.» »Sen tiedän, armaani.» Hän puristi Alman lujaan rintaansa vasten ja suuteli häntä vielä kerran. »Mutta järjellinen sinun tulee olla, ei mustasukkainen suomalaisuudelle eikä isänmaalle.»
Minä hylkäisin mielelläni teidät molemmat, jos voisin saada takaisin armaani ja elämäni onnen, tahi edes toivon, saadakseni hänen eli, jos hän surmansa sodassa saa, rauhan varrota siksi, kun pääsen haudan toiselle puolelle, jossa ei enää kukaan häntä minulta pyydä ryöstää. Oi! Minä olen onnettomin nainen maan päällä.
Käy taukoomatta luonanne tuo veikka, hän rikas on ja vielä naimaton; armaani, syitä tuhansia on, vain pahaa meille ennustaa tää seikka. huoaten. Mi vahinko, niin ihanaa ol' näin. osaa-ottavasti Lindille. Vuoks houreen älä onneasi heitä; salaisit kauemmin mun mielestäin. Vait! Neiti Skäre katselevi meitä! Hän ja Lind etääntyvät eri tahoille. katselee Lindin jälkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät