Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Lepää tässä, armaani; minun täytyy havauttaa soturimme ja katsoa, kuinka asiat käyvät." Näin puhuen ja herkästi astuen monen makaavan ylitse hän koski Benaiah'aan. "Kas niin! urhoollinen päällikköni vielä nukuksissa! No! nouskaat, nouskaat." Benaiah hypähti ylös iloisella muodolla. "Minä olen aina valmis, herrani.
"'Mitä nyt, armaani? kuulin maisterin lausuvan ja sitten en kuullut mitään kotvilleen. Tuokion kuluttua astui maisteri huoneesta saliin, horjuen ja vaaleana, jollaisena hän siitä asti aina on ollut, ja huokasi syvään.
Mutta ensi sanasta, minkä d'Artagnan virkkoi sinne päin, mylady säpsähti ja vetäytyi erilleen d'Artagnan'ista. Rupeatteko aristelemaan, hyvä d'Artagnan? kysyi hän terävästi ja ivallisesti. Niin te ette ajattele, armaani, vastasi d'Artagnan; mutta entäpä jos kreivi de Wardes olisikkin vähemmin rikoksellinen kuin luulette?
"Hän on varmaan hyvin rikas, Fred", lausui nuori vaimo. "Kumminkin sinä aina sanot niin minulle." "Vähät siitä, armaani!" sanoi Scrooge'n sisarenpoika. "Hänen varansa eivät ole miksikään hyödyksi hänelle. Hän ei tee mitään hyvää niillä. Hän ei laita niillä omaa oloansa mukavaksi. Hänellä ei ole sitä ilahuttavaa ajatusta hah, hah, hah! että hän kerran auttaa meitä niillä."
Hän ei voinut vastustaa kyyneleitään. "Voi!" hän huokasi, "kuinka monta kertaa soisin itseni vaikka mihin, saadakseni sinulle iloa ja onnea; miksi minua on ollenkaan!" Hän pidätti kuitenki tunteitansa ja astui lähemmäksi. Lyyli havaitsi hänen, lopetti laulunsa, juoksi häntä vastaan ja kysyi: "Mikä sinun on tänne saattanut?" "Tulin sinua, armaani, hakemaan," vastasi Hannes.
Niin, tätä kirjettä on hän kirjoittanut, se on hänen käsialaansa. Näin kirjoitti hän: "Olenhan muuan heikko, tyttö hupakko; enkä saata uskoa, että minun armaani, jota hartaasti, niin hartaasti rakastan, minun, tyttö paran, mieltä pahoittaisi.
Oh, sinä et tunne minua! Sinä tunnet minut vain ilossa ja nautinnossa, mutta juuri murheessa minä olen jättiläinen. Uskon sen, armaani. Mutta olkoon kaukana minusta, että tahtoisin edes mielikuvituksessa sinulle taakkani sälyttää. Siis sinä et rakasta minua. Jos sen tekisit, et yksinäisyydelläsi ylpeilisi. Hymyillyt silloin vain vaieten ja kärsivästi se maankuulu kuninkaanpoika.
"Minun on mahdoton saada noita sanoja mielestäni", Eva jatkoi; "ne vaivaavat minua 'tähän me nyt päätämme'. Minä ajattelen lakkaamatta, miltä tuntuisi, jos emme saisi koskaan enää kuulla tuota uskollista ääntä jälleen." "Sinä olet alakuloinen, armaani", minä sanoin, "kun ajattelet, että T:ri Luther jättää meidät tällä viikkoa.
Vai niin, armaani ymmärtää lintujen kieltä, sanoi paruuni Gyllensvingel, joka oli lähestynyt; niin todellakin, teillä mahtaa olla korkeammat taidot kuin muilla. Noh, mitä sitten sanoo tuo siveellinen suku? He ylistävät Jumalaansa, niin oli vanhassa virsikirjassa; mutta sanovatko he mitään muuta? Niin, paljon enemmän, vieläpä teistäkin, paruunini. Jumalani, puhuvatko linnut minusta! Ja mitä?
Hän puhui asiasta Heikille, ja tämä häntä onnellisena suuteli: »Armaani, sitähän juuri olen toivonutkin.» Ja niin hän puhui asiasta. »Entä nyt», sanoi rovasti vaimolleen, »sinne meni nyt tyttö typykkämme.» »Minusta se on liian aikaista», sanoi ruustinna päättävästi. »Ja entinen juoksupoika vielä!» »Luuletko sinä Amorin kelloa katsovan?»
Päivän Sana
Muut Etsivät