Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Unessa oli hänen katkaistu päänsä näyttänyt niin onnelliselta... Nauranut ja viitoittanut viisaasti silmää. Sakris rupeaa hyräilemään. Hiljaa koettelee hän lauleskella: Oi armaani, oi armaani, oi kallis armaani... Keittiöstä alkaa silloin kuulua liikettä: hm, se vanha ja koukkuleukainen akka..! Hänelle pitäisi kertoa tästä tapahtumasta. Mutta jos Sakris nyt menisi kertomaan, niin se ... suuttuisi.
Näin sanoessaan kuningatar puhkesi itkuun ja työnsi tylysti puolisonsa luotaan, kun tämä yritti rauhoittaa häntä. Viimeinkin hän pyyhki silmiään ja sanoi: "Menkää alas, vieraat odottavat." "Heti armaani," Philometor vastasi. "Jotakin minun vielä pitää kertoa sinulle, koska tiedän sen herättävän osan ottoasi.
Nyt ijäti minun!" "Voi, älä!" vastasi Dora. "Voi, älä, älä!" "Etkö sinä ole ijäti minun, Dora?" "Voi, kyllä, tietysti minä olen!" huudahti Dora, "mutta minä olen niin peloissani!" "Peloissasi, kultani?" "Niin. Minä en kärsi häntä", lausui Dora. "Miksi hän ei mene pois?" "Kuka, henkeni?" "Sinun ystäväsi", sanoi Dora. "Asia ei koske häneen yhtään. Kuinka typerä hän lienee!" "Armaani!"
Mutta silti häntä loukkasi syvästi ajatus, että Liisa oli ollut ravintolassa ilman häntä, yksin vieraan miehen kanssa. Armaani, hymyili Liisa. Enhän minäkään ole kysynyt, missä sinä vietit ja vietät iltasi. Se oli totta. Liisa ei ollut koskaan kysynyt sitä. Johannes oli joskus ollut siitä varsin kiitollinen Liisalle ja pitänyt sitä hienotunteisuutena, jota ei voinut kyllin korkealle arvostaa.
VILLE. Siellä on ... niin kirkasta ... ja kaunista... SILJA. Missä, armaani? VILLE. Taivaassa... Enkelit laulavat ... palmut kädessä... Ja urut ... soivat... MAIJU (vavisten).
Minun täytyi päästää ohjakset vielä kerran käsistäni. Mitä minulla oli Fredrikalle kerrottavaa sotaisista seikkailuistani, sen lukija kyllä jo tietää, mutta hän kuunteli niitä tarkkaavammin ja halukkaammin kuin niitä kenties on luettu. Armaani kohtalot olivat olleet paljoa yksinkertaisemmat. Hän oli eronnut toimestansa.
Vaaran hetkenäkö minä olisin poissa? Ei suinkaan! Minä en jätä sinua; ei, minä en jätä sinua." "Sinä olet aina läsnä minun ajatuksissani, armaani. Taistelossa minä ajattelen häntä, ainoata, jonka vuoksi voitan." "Ei, ei, minä lähden sinua kanssasi, minun täytyy todellakin lähteä, Alroy. Minusta ei ole mitään haittaa, usko minua, suloinen poika, ei ole.
Eikö niin, armaani?" "Niin ... niin", kuiskasi Dora ja nojautui pehmeästi ja hyväillen hänen rintaansa vasten. Luottamus perustus mitä hän siitä välitti? Hän aikoi rakastaa, eikä mitään muuta.
Kun Traddles lähti pois ja minä, häntä saatettuaan, palasin vierashuoneesen, muutti vaimoni tuolinsa likelle minun tuoliani ja istui viereeni. "Minä olen hyvin suruissani", sanoi hän. "Tahdotko koettaa opettaa minua, Doady?" "Minun täytyy ensin itse oppia, Dora", sanoin minä. "Minä en ole parempi, kuin sinäkään, armaani". "Voi!
Hän katsahti minuun ja väkisin myhähti. Minä ehdottomastikin puristin kädelläni miekan kahvaa, muistaen, että edellisenä päivänä olin sen saanut hänen kädestään, ikäänkuin armaani puolustukseksi. Sydämmeni sykki. Kuvailin itseäni hänen ritarikseen. Minä halusin saada osoittaa olevani ansiollinen hänen luottamukseensa ja odotin maltittomana ratkaisevaa hetkeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät