United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos äiti olisi nyt täällä, niin kuuntelisi hänkin tätä mielellään!... Tämä on virttä, on ihan varmaan, vaikk'ei sitä ole uudessa virsikirjassa. Ehkä se löytyy mummon vanhassa kirjassa... Minäpä käyn kaidepuulle istumaan ja kuuntelemaan, niin samassa lepäänkin". Jotakin mustaa putosi samassa silmänräpäyksessä kaiteelta alas koskeen.
Mutta unilukkari, joka ei koskaan ollut tottununna huutamaan isoon ääneen muuta kuin mitä virsikirjassa oli, ei taipunut lausumaan hiljaakaan tuota "eläköön", joka hänen mielestänsä oli kaikkea järjellistä nuottia vailla. Hänelle koetettiin selittää, että mailma kulkee edistymiseen päin. Ja sitä ei unilukkari tahtonut kieltää.
Minä vaan ajattelin, että eikö Lyyli tulisi huomenna laulamaan se pihalta pois. Kyllä kai Siivoska tulee minua illalla auttamaan. Kyllä minä ruumiin itse koristan. Kyllä minä tulen. Onko Helenalla jo värssy valittu? Kyllä minulla on. Virsi 527 uudessa virsikirjassa. Jos Lyyli löytää sen. Kyllä. Jos Lyyli lukee sen, että jos sen sopii silloinkin lukea kun kiitosta tehdään saarnatuolissa.
RENNE. Minne hyvänsä. »Maa suur' ja avara», lauletaan virsikirjassa. HELMI. Elä! Luuletko, että minä läksisin maata maailmaa kuljeksimaan sinun kanssasi? Eo-ho! Heittäisit vielä. RENNE. Kuinka sanoit? HELMI. Etkö kuullut? RENNE. Korvani varmaankin valehtelivat. Sanopa uudelleen. HELMI. Enpäs sano. RENNE. Ettäkö minä sinut heittäisin? Niinkö se oli? HELMI. Sinnepäin se vivahti.
Sitäpaitsi hän kuuli vielä paljon tuotanto-välikappaleista ynnä muusta, jota hän ei ymmärtänyt, mutta joka herätti hänessä samaa salaperäistä kunnioitusta koin vieraat sanat, draaki ja Ruomi röyhkeä vanhassa virsikirjassa. Ehdottoman tasa-arvoisuuden aate meni Jaanaan kuin terva puuhun. Siinä tuli avuksi hänen kristillinen lapsuus-uskonsa, jonka hän jo muuten tosin oli kokonaan kadottanut.
Siitä aiasta alkain on mulla ollut paljon väkeä täällä, milloin herttuan ystäviä, milloin Sigismundin ja nyt? niin täällä käypi, täällä matoisessa maailmassa. Sanoisin niinkuin virsikirjassa sanotaan: Ah mik' ompi elom' tääll'? Tuska, vaiva tuskan pääll', Työ ja meno levoton. Silloink' kuin se paras on, jos en itse olis ollut levoton veitikka nuoruudessani.
Se oli heidän mielestänsä paksua itserakkautta, koska nuot h-päätteet juuri osoittivat, että heidän kielessänsä on vikaa ja virhettä. Pikemmin olisi Onkiveteläisten kieltä sopinut heidän mielestänsä pitää puhtaimpana kaikista. Sehän oli melkein yhtäläistä kun katkismuksessa, virsikirjassa ja raamatussa.
Voimme osiksi yhtyä saman aikakauslehden mielipiteeseen, että esim. »Katumus-Wirsi» on mestariteos verrattuna moneen virteen sen aikuisessa eli vanhassa virsikirjassa. Me panisimme vaan »muutamaan»-sanan »moneen» sanan sijaan tuossa arvostelussa. Katumus-Wirsi kuuluu: »O, Herra, hurskas Waldias ei rietas riemu kestä. Ah, mutta auta, Armias! syndistä syistä estä.
Itse asiassa hän kumminkin veisasi osaksi ulkoa. Mutta vaan osaksi. Hänen muistinsakaan ei näet ollut mikään maailmanennätyksien lyöjä ei edes niiden tavoittelijakaan. Siksipä istuikin hän aina kirkossa Pekka Simeon Hartikaisen vieressä, kuunteli sen veisuuta ja itse veisasi siltä kuulemillansa sanoilla, katse visusti omassa virsikirjassa.
Vai niin, armaani ymmärtää lintujen kieltä, sanoi paruuni Gyllensvingel, joka oli lähestynyt; niin todellakin, teillä mahtaa olla korkeammat taidot kuin muilla. Noh, mitä sitten sanoo tuo siveellinen suku? He ylistävät Jumalaansa, niin oli vanhassa virsikirjassa; mutta sanovatko he mitään muuta? Niin, paljon enemmän, vieläpä teistäkin, paruunini. Jumalani, puhuvatko linnut minusta! Ja mitä?