Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Liian hienot, liian arat ja kainot miehet olivat naisten mielestä aina naurettavia. He olivat oikeassa. Onneton rakastaja oli aina naurettava. Onneton? »Mitä te sanotte onnistumiseksi?» »Valtaa», oli ukko vastannut. Valtaa naisen yli, hän olisi vastannut tässä tapauksessa. Voisiko hän, Johannes, ehkä valloittaa Signen omakseen? Miksei, jos hän vain ryhtyisi miehen tavoin asiaan.
Tulkoon, mikä tulkohonkin, tähän juutun niinkuin jurtta; akkoja jos urhot onkin, paikaltaan ei liiku Hurtta.» Seisoo, miettii miesi parat, aatkeloivat ankarasti. Eivät oisi urhot arat, vaan on liian kallis lasti: »Hukkuis meiltä saatettava, sota tuosta tulla voisi, eessä meillä mestuulava taikka hirttonuora oisi.»
Ohimoluunsakin olivat niin arat, etteivät sietäneet sormella painaa, kurkkua kuivatti, hengitys kävi säännöttömästi, epätasaisesti, sydän tykki kiivaasti... "Kuinka minun on tuskan kuuma." Topias nousi ylös, nouti kylmää vettä, joi sitä, hauteli sillä silmiään, ohimoitaan. Sitte keitti hän kahvia ja herätti Josun. "Mihin aikaan minä tulin kotiin?" "Taisi olla puoliyö."
Lausuin julki julman lain: Kuink' ei sortuis pilvilinnat, arat, herkät ihmisrinnat, sortuuhan myös kivilinnat, pantsar-pinnat; katoo kaikki, mitä tehtiin, mitä nähtiin, kuink' ei katois haavekuvat, hengen hennot tuulentuvat! Kyynel puhkes silmästäni, vedet viljat, kuumat juoksi kaikkien ja kaiken vuoksi. Onko edes Styxin luona vaiva suurempi kuin meillä!
Peurat tunkeutuivat nyt ampumalinjan lävitse ja katosivat pian näkymättömiin. Kokoonnuttiin katselemaan saalista. Se oli kyllä runsas, mutta ei niin suuri kuin olisi voinut olla, jos olisi onnistuttu ajamaan arat eläimet alas jyrkänteen partaalta. Ukko Pietari toivotteli, että matkassa olisi ollut pelkkiä vanhoja metsämiehiä; ei nuoriin ollut koskaan luottamista.
SANANSAATTAJA. Jutellaan julki, tottako, en tiedä, Ett' yhdess' Aufidion kanssa Marcius Nyt Roomaa vastaan käy, ja koston vannoo Niin täyden, että kaikkia se kohtaa Nuoremmast' alkain vanhimpaan. SICINIUS. Niin aina! BRUTUS. Kujetta vaan, jott' arat kotiin kutsuis Tuon hyvän Marcion taas! SICINIUS. Niin, siinä juoni. MENENIUS. Ei luultavaa se ole.
Viimein nousi ja noin Menelaos heille jo haastoi, nuhteli soimaten heitä ja huokaisten sydämestään: "Voi arat kerskurit, voi akat ettekä miehet Akhaian! Kehnoa kehnomman tämä maineen tuo totisesti, danaolaista jos ei kera Hektorin miest' ole taistoon. Vierkää veeksi ja maaksi te kaikki jo, sankarit moiset, kunnoton, kunniaton joka ainoa, istujat siinä!
Muuten aivan arat nuorukaiset uskalsivat tässä puhua julkisesti kirkkoherran, opettajan ja muun hyvälistön edessä. Viimein tarttui Tyni lasiin ja huusi: "Tämän maljan tyhjennämme Johtajallemme jalolle, Omallen opettajalle Ynnä Katrikaunoiselle!" "Eläkööt! Eläkööt!" kajahteli, eikä tahtonut loppua tulla.
Kaikki ne arat tunteet, joita se julmasti haavoitti, koko se häpeä ja kurjuus, jota se piti vireillä rinnassani, kävivät tuikeammaksi, kun ajattelin tätä; ja minä päätin, että minun oli mahdoton kestää tätä elämää! Ettei ollut mitään toivoa päästä siitä, jollen itse pääsöä toimittanut, ymmärsin sangen hyvin. Minä kuulin harvoin mitään Miss Murdstone'sta eikä koskaan mitään Mr. Murdstone'sta.
Regina hoiti äänetönnä ja hiljaa hiiviskellen hänen pientä talouttaan. Katsettaan kohottamatta astui hän herransa huoneeseen; milloin tämä hänelle sanasen virkkoi, säpsähti hän. Hänen vastauksensa olivat arat ja katkonaiset, mutta silti sentään selvät ja varmat ja sattuivat aina kysymyksen ytimeen. Usein kulkivat he kuitenkin päiväkausia toistensa ohitse vaihtamatta sanaakaan keskenään.
Päivän Sana
Muut Etsivät