United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän jätti jälkeensä minut ja sisareni, jotka molemmat olimme samalla tunnilla syntyneet. Oi, jospa taivas olisi sallinut meidän samalla tunnilla kuoliakin! Mutta te, herra, sen ehkäisitte, sillä joku tunti ennen, kuin minut otitte meren kuohuista, hukkui sisareni, ANTONIO. Hyvä Jumala!
Sit' en kiellä henkäisyn, suonen sykähtämän vertaa. ANTONIO. Jos viel' on puhuttavaa sulla, puhu! jos ei, niin vaiti, älä keskeytä! Siis, herrani, ken riidan alkoi, minä Vai tuoko kiihkopää? Ken vääräss' on? Se etäinen on kysymys ja vielä kai toistaiseksi paras heittää sikseen. TASSO. Kuin niin? Kai ensi kysymys on se, ken oikeassa on, ken väärässä.
Ja minulta jos kaikki riisti kurjuus, mä sitä kiitän: totuuden se näyttää! ANTONIO. Sua, Tasso, hämmästyen kuuntelen, jos hyvin tunnenkin, kuin herkkä henkes äärestä toiseen häilymään on nopsa. Tajuusi tule! Raivos hillitse! Sä herjaat, syydät sanan sanan jälkeen, jotk' anteeks antaa voi sun tuskillesi, vaan niit' et itsellesi koskaan sinä.
HERRA TOPIAS. Kyllä vielä teille näytän. Olkaa hyvä, miekkanne tuppeen, jos suvaitsette. HERRA ANTREAS. Totisesti teenkin sen, herraseni; ja mitä lupaukseeni tulee, niin sanassani pysyn. Se kantaa kevyesti ja on helläsuinen. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Tuoss' on se mies; tee virkasi. 2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Orsinon herttuan käskystä, Antonio, Vangitsen teidät. ANTONIO. Erehdytte, herra.
TASSO. Tekoja kerskattavia ei tehnyt mun ole nyrkkini, mut siihen luotan. ANTONIO. Sa luotat sääliin, joka liian kieroon on vienyt onnes riihattoman riennon. TASSO. Oon täysikasvuinen, nyt tunnen sen. Aseiden uhkapeliin kanssasi ois mulla pienin halu ollut käydä; mut yhä paloa sa kiihdät, veri jo kiehuu, tuskallinen kostonhimo kuin koski rinnassani kohisee.
Kun sanomme häntä kuningattaren mielipalvelijaksi, me vaan harvoilla sanoilla lausumme hänen kiitostansa; sillä joka henki ihanan Elisabettan seurueessa oli erinomainen sulostaan, ihanuudestaan ja taitolahjoistaan. Hän oli äskettäin täyttänyt kahdeksantoista vuotta, oli keveä ja notkea varreltaan ja ihana kuin nuori Antonio.
Tasso näyttää tään riidan alkaneen, Antonio vapaana käy ja ruhtinaansa kanssa saa keskustella; Tasso sitävastoin on yksin, huoneeseensa tuomittuna. PRINSESSA. Antonio häntä varmaan ärsytti, tylysti loukkas mieltä ylvästä. LEONORA. Niin luulen minäkin: näin otsallaan jo pilven, kun hän kävi Tasson luokse. PRINSESSA. Miks sydämemme ääntä hiljaista ja puhdasta niin harvoin noudatamme!
Ihminen valtansa alle alistaa voi paljon, vaan hänen mieltään tuskin taipumaan voi saada hätä tahi pitkä aika. ANTONIO. Kun hyväks yhden toiset paljon tekee, on kohtuullista, että puolestaan hän myöskin aina muistaa muiden edun.
Ain' ytimihin viiltää edellinen, ihoa jälkimäinen raapaisee. Saa häväistyksen nuolen itseensä mies, joka aikoi sillä haavoittaa; mies, hyvin sotinut, saa hyvityksen myös eessä julkisuuden helposti, vaan sydän haavoitettu vitkaan toipuu. ANTONIO. Sua täytyy mun nyt pyytämällä pyytää: pois älä käänny, täytä toivo minun ja ruhtinaan, mun lähettäjäni! TASSO. Mä tiedän velvoitukseni ja taivun.
Sydämmeni on aivan heltyä, ja minussa on vielä niin paljon äitini luontoa, että vähimmästäkin lisäaineesta silmäni sitä kantelevat. Minun on mentävä kreivi Orsinon hoviin; hyvästi! ANTONIO. Jumalat kaikki suosikoot sua tielläs! Hovissa monta mull' on vihamiestä, Pianpa muuten kohtaisin sun siellä. Vaan huoli siitä! Niin sua jumaloin. Sua seuraan vain ja vaaraa ilkamoin. Toinen kohtaus. Katu.