Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Ahti! Mikä se on? RIITTA. Hirveä kosken haltija tietysti! AKSEL. Nyt en ymmärrä sinua. RIITTA. Voi kuinka olet tuhma! Etkö todellakaan tiedä mitään Ahdista? Ethän vaan liene pakana! AKSEL. En, en! Kyllä minä olen sinun ristiveljesi. Mutta selitä nyt, mikä tuo Ahti sitten on?
Ja vuodetta aaltohon valmistetaan, Missä morsian sulhonsa löytää. Hän uskoi jo viettelyäänen. Ja Ahti, hän lempii morsiantaan, Se kuolleena aaltohon vaipuu. Ei suutelot saa häntä virkoamaan, Ei lempijän katkera kaipuu. Ei kuule hän viettelyääntä. Ja henki on mennyt ja jäi tomu vaan, Ja huolissa itkee nyt Ahti: Suo Luoja, mä armahan ruumiin saan Kun henkensä maasta jo lähti.
»Ei sovi», sanoi Aimo. »Kammo ja Ahti ovat yksissä liitoissa; pian hän, veden isäntä, karille veneen viskaisi ja muruiksi musertaisi. Parempi neuvo tarvitaan.» Taas tuumattiin, ja vihdoin Aimo lausui: »Nyt olen keinon keksinyt: Katumaan läpi on polku tehtävä.» »Viisas Aimo on keinon keksinyt», sanoivat miehet, »kaunis nurmipolku on Lemmelle tehtävä».
"Tuota itken, oi isoni, ei minuhun metsä mielly." "Lehto laululla lepytä, niin teki isätkin ennen." "Tuota itken, oi isoni, ei minusta merelle miestä." "Ahti uhreilla aseta, niin teki isätkin ennen." "Tuota itken, oi isoni, ei tuli minulle tuttu." "Tuli kytke kahlehisin, niin teki isätkin ennen." Yhä itki heimon helmi. "Mitä itket, oi iloni?"
Hartioilla heilui hänellä vaahtinen vaippa ja rinnalla riippui pitkä ruohoinen parta. Kummastellen katseli Heikki tätä ukkoa. »Kuka sinä olet?» kysyi hän viimein. »Olen Ahti, aaltojen kuningas, satahaudan hallitsija», vastasi ukko ja hänen äänensä kaikui jalosti kuin kosken kuohu tai meren pauhina kovalla tuulella.
Riemua ei puutu multa, Miks en laulaa sais? Kevät. Jo lumikasat kuihtuivat, Jo lehdet puihin puhkeevat Ja perhot riemuin lentää; Ja vesi tanssii maljassaan, Ja Ahti soittaa kanneltaan, Kun lämmin tuuli entää.
"Niin katsopas: Ja Ahti hän lempii morsiantaan." "Niin, mutta enpä minä kuollutkaan, vaikka minun vähän säikytit." "Tiedätkös, minä tulin kertomaan uutisia. Nyt on kaikki kunnossa 'Ja Ahti ei istu nyt lammella, ohi nyt on jo koittelun aika, niin nyt on kaikki Niemelässä kunnossa." "Vai niin, minäpä käyn katsomassa, millaista siellä on.
Jo aika tosin tulevi, päivä liitolle lipuvi, toki käypi tuskemmaksi, läylemmäksi lankeavi asuskella Ahti poian, Lemminkäisen leyhytellä noissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa. Kahdeksaskolmatta runo Jo nyt Ahti Saarelainen, itse lieto Lemminkäinen, pistäiksen on piilemähän, painaikse pakenemahan pimeästä Pohjolasta, sangasta Saran talosta.
Siellä kävelevät he sitte pitkiä maanalaisia vesikäytäviä myöten, joita valaisee kimaltelevat kultakalat ja kauvan käveltyään painaa Ahti erästä joustinta. Iso portti aukenee ja nyt tullaan hänen kristallilinnaansa, joka on rakennettu timanteista ja säteilee taivaankaaren kaikilla väreillä.
"Ei, sen uskon minäkin, hitto ollen, koska voin arvotonna pitää nimitykset: maisteri ja renki, puhutellessani Antti Pietaria ja Erkkiä." "Ja Ahti hän lempii morsiantaan," lauloi Stiina istuessaan ahkerana kangaspuissa. "Ja Ahti hän lempii morsiantaan. Herranen aika, miten säikytit minun! Ei, mutta nyt katkesi lanka. No, annas kun solmean tai solmea sinä, Erkki."
Päivän Sana
Muut Etsivät