Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Siis vello vahtoa aallon Ahti Ja sävel soios sä myrskysään! Mä lennän laulaen ilman halki Ja kiidän kilvalla tuulispään! Paris 29/3 1890. Kaunis, kirkas nyt on aamu, Aamu armas sunnuntain. Tuolla siintää kirkon haamu, Kaikuu kellot kumahtain. Venhot viiltää järven pintaa, Kaikki kirkkoon kiirehtää. Valkovaate peittää rintaa, Juhlahuivit välkähtää.
Mutta se ei maksanut vaivaa, kun vesi juoksi niistä läpi, eivätkä ne edes pysyneet veden päällä. Tuttemuj viskasi ne pois. Toinen putosi järveen ja upposi. Tuuli puhalsi Espanjaan päin, eikä aikaakaan, niin palkovene ajelehti Espanjalaiseen satamaan. Ja Tuttemuj päätti siellä nousta maihin. Mutta mitähän tuolla lepikossa liikkui? Mahtoiko se olla Ahti?
Karjalan jumalista Tapio ja Ahti ovat ensimäiset, jotka levittävät matkansa Savonkin saloille ja selänteille; metsästäjät ja kalastajat käyvät täälläkin saalistansa, ja missä joku Lappalais-heimo on lahdelman pohjassa kotansa asettanut, sen jo täytyy metsänriistalla maksaa veronsa voimakkaammalle veljes-kansalle.
Emmekö laulaisi jotakin kysyi Gerda. He olivat kaikki musikaalisia ja heidän oli usein tapana laulaa yhdessä varsinkin kesäisin ulkona ollessaan, ja pian kajahteli lahden yli: "Kultaisessa kartanossa elää Ahti syvällä aalloissa", "Sä kasvoit neito" y. m. tunnetuita lauluja.
RIITTA. Sinä olet niin äärettömän rikas, linnasi on puhdasta kultaa ja jalokivin koristeltu. Mutta Yrjö parkani on perin köyhä. Jos hänellä olisi edes pieni maja, niin olisi onnemme täydellinen. Oi armias Ahti!
Jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, kylän neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemminkäinen tuosta suuttui, tuosta syäntyi, tuosta viikoksi vihastui. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha!
»Ja tuo suuri ruotainen romuko sitten olisi Väinämöisen kuuluisa kantelo?» kysyi Heikki ihmeissään. »Juuri sama, poikaseni», vakuutti Ahti. »Istu rinnalleni tähän ilo- kivelle, niin annan sun kuulla sen kanteloisen kajahdusta.» Ja hän otti kantelon polvillensa ja antoi sen suloiset sävelet kertoa niistä ilon ja surun tunteista, jotka aaltojen kuninkaan povessa liikkuivat.
Pidettiin paljon Ahdin linnassa siitä maankuulusta kuninkaanpojasta. Hän oli siro, hän oli sorea, hän oli sukkela, ja vaikka kaikki tiesivätkin, että hän oli oikeastaan vain ihmislapsi, sopi kalanpursto niin hyvin hänelle, että korkeimmatkin kuolemattomat kohtelivat häntä vallan vertaisenaan. Viimeksi oli Ahti tarjonnut oman tyttärensä vaimoksi hänelle.
Ei, se ei ole mahdollista, poikani, joka on niin voimakas! lausui akka, joka ei selvästi tahtonut kuulla tuota päättävää sanaa. Häntä armahdettiinkin siitä. Ilta-puolella nauttivat hän ja Kaarlo Herran-ehtoollista yhdessä, ja kun ahti oli loppunut, kutsuttiin Berndt sisälle. Kas niin, rakas Berndt, nyt olen minä valmis, sanoi Kaarlo, autuallisesti loistavalla silmäparilla.
Siis vello vahtoa, aallon Ahti, ja sävel soios sä myrskysään! Mä lennän laulaen ilman halki ja kiidän kilvalla tuulispään! Pariisi 29/3 1890. MUN IS
Päivän Sana
Muut Etsivät