United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän pikku kuoronsa kasvaa siinä suureksi ja mahtavaksi, heidän korvansa kuvittelevat sen yhtä monikertaiseksi kuin se oli entisinäkin aikoina. He kuulevat Olaf Tryggvessonin ukkosena jymähtelevän sadasta rinnasta ja näkevät aavain ulappain eteensä aukeavan. Tieto on levinnyt siitä, että on vanhoja laulajia koolla.
Tähdetön, kylmä on yö, Meri haukottelee; Ja meren päällä vatsallaan Makaa mahdoton, muodoton Pohja, Ja hiljaa ähkyen, laiskoin äänin, Kuin ykspää äijä hyvillä tuulin, Kuiskivi vesiin hän, Kertoen hassuja historioita, Jätteinjuttuja kuolonhulluja, Ikivanhoja taruja Norjan, Ja siinä väliin hän nauraa ja pauhaa ja ulvoo, Eddan loitsuja laulain, Luotteita noita Niin hurjan huikeita, tenhokkaita, Ett' aavain vetten lapset Huimina pystyyn hyppii Riemusta hullauneina.
He, ainoastaan he seuraavat häntä vieraalle maalle, jonne tuuli, lehtipurjeeseen tarttuen, on kohta kantava hänet yli aavain ulappain, asunnoille autuaille ja asunnoille autioille ... pois kirkon ja kirveen ja auran tieltä ... pois kansan luota, joista toiset eivät häntä ymmärtäneet eivätkä tunnustaneet, ja joista toiset eivät enää kyenneet häntä puolustamaan vieraita vastaan.
Tuoll' ikkunass' impi linnan Vait silkkiä kehräs, ja silmä vettyi; Hän itki, kaihoja rinnan Ja itki, ett' toiveet pettyi. "Oi, lapsi, sa kyyneles heitä Ja laske kuteelle unes hieno: Ne petti kaikkia meitä Nuo sulo valheet, sa pieno!" Kautt' ilmojen laulu ilkkuu Ja haipuu aavain taa; Punaviiret purressa vilkkuu, Kun kahden he matkalle saa.
Tän' iltana ken mulle soittelis, kun aurinko on painumassa mereen. Ah, aavain rauhan sanomattoman ken sävelissä valais kuumaan vereen. Tän' iltana ken mulle soittelis, kun tuuli yöksi nukkuu kaislanpäihin. Niin olen sairas. Sydän ikävöi nyt pilvien ja iltaruskon häihin. Tän' iltana ken mulle soittelis ja laulais mulle laulun ikävästä.
Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on, hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton, vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin. Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy, mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy, ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin, mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin,
Valo pimeydestä julki astui Luojan maailmaan, synkät alkuvoimat kulki eri teille toisistaan, ikuisuuden mykän mailla kulki kukin suunnalleen, kulki kaipausta vailla aavain yöhön hiljaiseen. Kulki kaikki matkan loiton, yksikseen jäi Luojakin. Silloin ensi aamun koiton sytti voima Allahin. Aamurusko säteillänsä valoi riemun maailmaan. Olevaiset lemmessänsä etsi taasen toisiaan.
Uni, kuoleman kaksoissisar, vie vierille viileäin vetten ja alle ilmojen aavain, tuo voidetta polttohon haavain! Oi tiedänhän, etten ma muuten löydä, ah, rauhaa kuin suudellen huntuas lauhaa! Tule yö, tule yö, et lyödyn mieltä sa lyö! JAURI JA HELJ
Milloin niinkuin urkuin ääni soi iki-unohdusta rinnan haavain. Mistä tyynen voimansa se toi? Hartaudesta lakeutten aavain. Joskus soi kuin kuolon aavistus, niinkuin salanyyhky sairaan rinnan: tähtiöiden tyyni kimallus, kuvastuva kalvoon veden pinnan. Merikoski, kohtalomme aina uus ikivoima lauluhusi kerää! Sukupolvet nukkuu lauleluus, sukupolvet lauluhusi herää.
On Teillä luja tahto, riistää voi se rauhan, jonka tyyni tunto soi; mut tärkein usko on, mi kapinoi ei vastaan. puoleksi leikillään ja totisena. Murhettanne varrotkaa vain, mi hyytäin käy kautt' elon kenttäin aavain, yöt, päivät jäytää lailla sielun soiman. Te silloin tunnette mun uskoin voiman. Lähtee naisten joukkoon. hillitysti. Te ette sovuss' elä milloinkaan.