Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Pienestä pitäen hän oppi ulkoa monenlaisia loitsuja ja »syntysanoja». Näitä hän tarpeen vaatiessa käytti jokapäiväisissä hommissaan ja niiden avulla hän keskusteli luonnon ja sen olentojen kanssa, osaksi rukoillen sen apua, osaksi pakottaen sitä manauksillaan ja loitsuillaan.
"Etkö sitten näe, miten ne kasvavat! "Ne ovat jo kaksi kertaa niin suuret kuin kuolevainen ihminen!" Tähtien tutkija otti käteensä amuletin jupisi itsekseen muutamia loitsuja ja haki samalla silmillään niitä olentoja, jotka olivat portinvartiaa peloittaneet. "Isoja ne ovat," hän sanoi, kun hänkin oli ne huomannut, "ja nyt lähestyvät ne toisiaan ja tulevat yhä pienemmiksi; mutta kumminkin!
Tarvitsi vaan ripustaa jotakin kadonneen näköistä ja lukea loitsuja, niin kyllä se palajaa, jos se on hengissä. Sitä varten oli hän käyttänyt ukkonsa vaatteet ja lehmänvuodan. Ympäröivät seisoivat hämmästyneinä eivätkä tietäneet mitä sanoa, mutta voitonvarmana jatkoi Piata: Se keino ei petä. Jos elukat ovat hengissä niin kyllä palaavat, ja ukko myöskin.
Tulin Lappiin, miss' tiet kaikki päättyivät. Missä peikot? Heit' verojen maksuun ei näy, Kesäyönä nyt näytän kuin sellaisten käy. Rakas herra, nyt tunturin kätköss' ne on; Tule jouluna verojen ottohon! Mutt' en lunta ja yötä mä voi odottaa... Haen Inarin noidan, mi voi avustaa, Ja kun kiivaasti loitsuja lausuvi hän, Aukko aukeevi tunturin seinähän.
Suomalaiset ja lappalaiset ovat aina ympärillä asuvien kansojen mielestä olleet mahtavia noitia ja velhoja, ja tietysti näillä on ollut syytä uskoonsa. Ei millään kristityllä kansalla liene säilössä niin paljon kaikenkaltaisia lukuja ja loitsuja kuin on meidän kansallamme.
Mitä uskonet asetta, Sillä taistele sodassa. KOTRO. Soita, Hippo, kanneltasi, Lue loitsuja, Onervo. ONERVO. Koht' on vinkuva vihuri, Huiman myrskyn valmistamme. KULLERVO. Mepä miekoin soittelemme. Rynnös, urhot, päälle rynnös! Joukko seuraa Kullervoa muristen: "Rynnös, rynnös! " Hippo asettuu nuotion luo kannelta soittamaan, Onervo mutisee loitsuja ja tekee temppujakin.
Tähdetön, kylmä on yö, Meri haukottelee; Ja meren päällä vatsallaan Makaa mahdoton, muodoton Pohja, Ja hiljaa ähkyen, laiskoin äänin, Kuin ykspää äijä hyvillä tuulin, Kuiskivi vesiin hän, Kertoen hassuja historioita, Jätteinjuttuja kuolonhulluja, Ikivanhoja taruja Norjan, Ja siinä väliin hän nauraa ja pauhaa ja ulvoo, Eddan loitsuja laulain, Luotteita noita Niin hurjan huikeita, tenhokkaita, Ett' aavain vetten lapset Huimina pystyyn hyppii Riemusta hullauneina.
Kuinka näin ollen Kalevala voisi olla pyhä kirja kuten esim. raamattu? Kalevalassa tietenkin kuvastuu esi-isiemme animismi ja shamanismi: loitsuja täynnä on Kalevala ja palvovia tunteita luontoa kohtaan! Onko nyt tällä vastaväitteellä kumottu meidän alkuperäinen lausuntomme Kalevalasta? On ehkä kristillismielisten ja materialistein kannalta katsoen, mutta ei mitenkään omasta mielestämme.
Kuin osattu surman suuhun! Vartalo vapisten käypi, Huulet loitsuja lukevat; Silmät suurina pelosta Hongikkohon hairehtivat. Jo pysähtyi. Seiso seiväs! Ammunko akan pahaista Sydämmyksihin syvälle? Rikonko rehevät rinnat, Ruiskutan rusopisarat Kaskimaalle kasteheksi? Siitäpä sapesta voisi Myrkkyputkia yletä. Ilvo yrittää liikkua. Jos liikut, livautan nuolen!
Päivän Sana
Muut Etsivät