Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Navetanlattiaa Alviina itse pesee aamuin illoin Jordanin vedellä, jota muka Aaron ja ylimäiset papitkin olivat antaneet kansalle. Kerran lauantai-iltana Alviina vielä oli navetassa, ja minä menin sinne häntä hakemaan. Hän oli heti vastassa ovella ja kielsi kivenkovaan minua tulemasta sisään.
Etevimmät seurakuntalaiset haudattiin kirkon lattian alle. Talonpoikaiskuningas Aaron Perttilä oli kumminkin omasta ja sukunsa puolesta luopunut tästä kunniasta. Vaikka oli kopea eläessään, oli hän kuollessaan nöyrä. Kirkkomaan luoteisesta nurkasta oli hän valinnut itselleen erikoisen aidatun paikan. Sileä kivi, johon kirjaimet A. P. ja vuosiluku 1638 oli hakattu, oli hänen ainoa muistomerkkinsä.
AARON. Kiroja horna kuiskatkoon nyt korvaan Ja kieltän' auttakohon purkamaan Pakoovan sydämmeni vihan mujut! LUCIUS. Pois, verikoira, jumalaton peto! Setääni auttakaa; pois hänet viekää! SATURNINUS. Yht' enempääkö taivaall' auringoita? LUCIUS. Miks itseäsi auringoksi sanot? MARCUS. Seis, Rooman keisari, ja sinä, lanko! Sovussa riitanne on ratkaistava.
CHIRON. Näen, Aaron, ettet ilmallekaan usko Sa salaisuuttas. DEMETRIUS. Tamoraa näin säästät, Ja siitä hän sua kiittää poikineen. AARON. Nyt pääskyn lentimillä goottein luo! Tään kalleuteni sinne talletan Ja keisarinnan ystäville laitan Salaiset terveiseni. Tule, tule, Sa paksuhuuli, täältä vien sun pois; Sinä se tähän pulaan meidät saatoit.
Koska hänen novellinsa kuitenkin ovat sangen huvittavat, ovat ne käännettyinä levinneet useaan valtakuntaan ja Carit Etlaria on tarinoitsijana verrattu Meyer Aaron Goldschmidt'iin, joka kentiesi on Tanskan paras "kertoja". Carit Etlar syntyi 7 p.
QVINTUS. Mun vallannut on omituinen kauhu; Vapisee ruumis, kylmä hiki valuu; Sydän varoo pahempaa kuin silmä näkee. MARTIUS. Sydämmes totta aavisti, se varma: Sinä ja Aaron tänne katsokaa, Niin kuolon julman verikuvan näette. QVINTUS. On poissa Aaron; hellä sydämmeni El salli silmieni sitä nähdä, Jot' aavistellenkin jo kammoksun. Mik' on se, sano!
Tapa vain, jos tahdot, isoäitisi vanha palvelija; mitäpä maksaa hänen enää elääkään? Isoäitinikö palvelija? Olen viimeinen elossa oleva kaikista niistä, jotka ennen asuivat tässä hedelmällisessä seudussa, joka nyt on erämaa. Minä se olin, joka sanoin Aaron Perttilälle silloin, kun herrani talo poroksi paloi: pelasta neiti! Ja Perttilä teki sen; kirottu olkoon hän, ja siunattu samalla!
TAMORA. Ah, armas mauri, armaamp' elämääni! AARON. Vait, keisarinna! Bassianus tulee; Hänt' ärsytä; ma noudan poikasi Sua puoltamaan, vaikk' olkoon mistä riita. BASSIANUS. Ken täällä? Rooman suuri keisarinna, Erillään sopivasta seurastaan? Tai ehkä valepukuinen Diana, Mi pyhät puistonsa on jättänyt Suurt' ajoamme täällä nähdäkseen?
Kaikki näyttivät ymmärtäneen hänen suonenvedontapaisesti liikkuvista kasvoistaan, mitä Simon sydämessä liikkui. Kukaan ei siis pyytänyt mitään selitystä hänen päätökseensä. "No siinä tapauksessa täytyy Aaron ja Marin naiminen lykätä vähän tuonnemmaksi", arveli pitkän äänettömyyden perästä isä. Tähän se asia jäi tällä kertaa.
Vasta silloin hänessä huomasi jonkunmoista mielen liikettä, kun Aaro sivumennen mainitsi, että Kalle edellisenä iltana oli lähtenyt pois eikä luultavasti nyt pitkään aikaan tulisi kotona käymään. Sen kuultuaan pysähtyi Yrjö hiukkasen; suoristi selkänsä, veti syvään henkeä ja katsoi ylös. Ja lopun matkaa hän jo astui vähän jäntevämmin eikä sallinut Aaron enää pitää käsikynkästä kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät