Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Alene ylin oikeus ei siitä jos polttaa rakkaus pois synnin jonkun, mi sovitettava ois tänne-tulleen. Ja siellä, missä lauseen tuon ma laadin, ei sovittanut sydän-syytä rukous; se näät ei päässyt Luojan luokse asti. Mut tosiaan, niin korkeaan sa ällös epäilyyn eksy, jos ei virka sitä hän, jok' on valos totuuteen ja tietoon. Beatricea tarkoitan, sa ymmärtänet.
Siksi nyt polvia sun halajankin, eiköpä sulta kilpeä sais, kypärää polo poikani, kuoleva kohta, 458 sääryskiskoja sorjia myös, varaeltuja soljin, sais sopavaskiakin; asu entinen jäi näet valtaan ystävän surmaajain; ja nyt maaten maassa hän voihkii." Näinp' isomainehinen ikitaituri vastasi hälle: "Viihdy jo, kauemmin tuost' ällös kantako huolta!
Mut sinulla On hyvin äreä ja häijy muoto; Sä ällös lähemmäksi lähene. Niin voipi lapsi väliin pistellä Ja kielens' olla veistä terävämpi! JOHANNES. Kah poika heittiötä! Kehdossa Jo osoittaa hän suomalaista mieltä! Mut kyllä hänen kesytämme. Mikä On nimesi? ILMARI. On suoraan Ilmari. Mut hyvää iltaa armollinen pispa! PISPA HENRIK. Sa tunnet minun?
"Kotka on kuningas lintujen kesken ilmassa", sanoi Spruch-Sprecher, "niinkuin leijona on eläinten kuningas maassa kummallaki on valtakuntansa, niin erillänsä kuin Englanti Saksasta, jalo kotka, ällös loukkausta saattako ruhtinaalliselle leijonalle, vaan suo lippunne rauhassa liehua toistensa rinnalla".
Porttinsa sulkevi nyt vihollinen mun Mestarini silmäin eessä. Ulos näin jäätyään mun luo hän vitkaan astuu. Päin maata silmät, katsehesta kaikki myös poissa uljuus, hän noin huokaeli: »Ken multa kieltänyt on tuskan suojat?» Mut mulle hän: »Sa ällös säiky, vaikka ma vihastun, ma voittava oon sentään, min tuolla keksivätkin vastustuksen.
»Oi rakas Oppaani» ma virkoin, »sinä, mi enemmän kuin seitsenkertaisesti minulle hankkinut oot turvan, vaarat nuo suuret torjunut, mua vielä ällös orvoksi jätä! Mahdoton jos matka on eespäin, taapäin palatkaamme pian!» Ja hän, tuo Ylväs, sinne saattajani, näin lausui: »Miksi pelkäät: Tiemme moinen on tahto määrännyt, se ettei esty.
Alene ylin oikeus ei siitä jos polttaa rakkaus pois synnin jonkun, mi sovitettava ois tänne-tulleen. Ja siellä, missä lauseen tuon ma laadin, ei sovittanut sydän-syytä rukous; se näät ei päässyt Luojan luokse asti. Mut tosiaan, niin korkeaan sa ällös epäilyyn eksy, jos ei virka sitä hän, jok' on valos totuuteen ja tietoon. Beatricea tarkoitan, sa ymmärtänet.
Ja syksyn-synkeä aatos tuo se hiipi mun rintahain: Lie silloin jäässä jo lempes vuo ja tuntehes tuhkaa vain. Sa lemmit säihkyä silmien ja ruusuja poskipään, kun niiden näät sinä kuollehen, kuin käynevi lempes tään?» »Oi, ällös itke mun armahain! mun Ainoni armainen nyt kukkivi lempeä tuoksuttain kuin pihlaja keväinen.
Oppaani kuiskas: »Katso, kansaa paljon tulevi tänne verkkaan vaeltaen; he meille neuvoo asteet korkeammat.» Mun silmäni, jotk' ahnaat katsomahan olivat uutta, siinä harhaellen, nopeesti kääntyivät nyt häntä kohden. En tahdo, lukija, sa että säikyt hyvästä aikeestas, kun kuulet, kuinka syy sovitetaan Luojan tahdon mukaan. Sa ällös kiinny kiusan muotoon, muista, mit' tulee sitten!
Mut ällös itke, mun tyttö pieni, Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin! Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! Mut paloi talo Ja onnen valo? Sen synkkä sammutti korpimaa! On karvas hätä, Ei ystävätä, Ei löydy köyhällä auttajaa! Viis nälästämme, mun tyttö pieni, Taas käymme työhön me rynnistäin! Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
Päivän Sana
Muut Etsivät