United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nämät aikoi Juuse jättää niiksi ajoiksi, kuin ei hänellä enään ole mitään syötävää. Hän kiitteli ja kosteli muijia hyväntahtoisuudestaan. "Mutta jos kuolema tulisi", arveli toinen muijista. "Tulkoon vaan, se olisi paljon parempi, sillä olenpa kovin murrettu ja kalvattu mies", sanoi Juuse yhtäkaikkisesti.

Nyt on minun ja pojan niin hywä olla", puheli emäntä iloissaan ja oli kiertämäisillään kätensä isännän kaulaan, mutta tämä työnsi yhtäkaikkisesti hänen pois luotansa ja meni yrmeän näköisenä pois. Syyslukukausi oli tullut ja Jykylän Anttipoika on nyt sisäänkirjoitettu kansakoulun oppilas.

Mitäs lintu; minä olen nykyään kuullut oikeen tarkkaan hänen elämäkertansa", sanoi Katru, tuimistuen siitä, kun miehensä arveli Ainan kelpo-ihmiseksi. "Hyvääkö vai pahaa olet hänestä kuullut?" kysyi Kirri yhtäkaikkisesti yhä edelleen. "Kaikkia sinä kysyt! Milloin niistä semmoisista on hyvää kuulunut? Pahaa, huonoa se on, jota minä hänestä olen kuullut", sanoi Katru.

Silloin kaatui palawa puu päälleni, löi korwan päästäni pois ja siinä se sitten oli", tuumaili ukko yhtäkaikkisesti. "Minä pelkään että heidänkin sairas lapsensa kuolee", sanoin taas. "Eipä siinä mitään pelkäämistä; joka ei woi elää, se kuolee", lausui ukko huolettomasti, ja alkoi samassa nukkua ja kuorsata. Mielelläni olisin suonut unen tulewan itsellenikin, waan sitä ei tullut.

Se ei olekaan niin waarallista, jos et hänestä pidäkään ensi alusta; kyllä hän tulee hywäksikin mielestäni, kun kappaleen aikaa olette yhdessä", sanoi isä yhtäkaikkisesti. "Tuo Mäntylän Taawa on minusta niin mieluinen", sanoi Asari ujosti ja punastui wielä kahta punaisemmaksi entistään. Asari oli nyt tunnustanut isälleen salaisuuden, joka oli hänen sydämessään liikkunut.

"Tuo nyt ei tunnu vähän päästä miltään", sanoi Elsa yhtäkaikkisesti. Koko tuon rikkaan ja kunniastaan aran pojan tavattoman käytöksen ajan oli eräs solakka, sinisilmäinen, vaalea-tukkainen poika vuoroon vaalennut, vuoroon punastunut.

"Lapa vaan sääriisi täältä ja sukkelaan, taikka minä autan sinua, iso viisas", sanoi Kirri uhkaavaisesti. "Eipä tässä ole mitään erinomaista kiirettä", sanoi Kolkki yhtäkaikkisesti. "Etkö sinä, sen vietävä, mene; tämä on minun huoneeni", sanoi Kirri, kävellen loukkoa kohden, josta hän sieppasi rautakohennuksen käteensä.

"No ainakin on Kontti=Anna kuollut taipaleelle pyryyn! Eihän se teidän pelkonne aiwan turha ollutkaan" sanoi talon isäntä yhtäkaikkisesti.

"Nyt on Heikki mennyt, nyt ei ole enää meillä Heikkiä", hätäili äiti, kun hänen lähtönsä tuli tunnetuksi. "Kyllä routa porsaan kotiin tuopi", sanoi isä yhtäkaikkisesti. Toteutuiko tuo sananlasku? Senpä saamme nähdä. Mihin ohjasi Heikki askeleensa? Siikajoelle, pieneen sotamiehen torppaan Liisan luo.

Oliko kummaa, jos uupunut sydän murtui. Usein oli sairas, jota hän oli hoitanut, jo niin paljon voimistunut, että hän kykeni vaatepäällä istuskelemaan. Sen enempää älyämättä, ojensi hän vaan tavallisesti yhtäkaikkisesti kätensä, kun hoitaja häntä hyvästijätteli. Jos sitten joku pisti leipäkieraman poislähtiessä hänen käteensä, ei sekään ollut paljoksi arvattava.