United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Töin tuskin kyeten hämmästystäni salaamaan, tyhjensin minä puolet säästörahoistani kauppiaan kukkaroon ja sain medaljongin. Entä sormus? Missä se on? Antakaa se tänne! Olen onnellinen voidessani jättää sen hänen majesteettinsa omaan käteen, vastasi Falkenberg rauhallisesti. Kumma kyllä, muuttui kohtaloni kohta saatuani tämän kalleuden haltuuni.
Jos minun kuninkaani vielä pysyy eilen lausumassaan armollisessa tahdossaan, niin pidän itseäni onnellisena, voidessani antaa siihen isällisen suostumukseni ja siunaukseni ja rukoilen nöyrimmästi saadakseni elämäni kohta lähenevään loppuun asti, yhdessä lasteni kanssa, olla teidän majesteettinne korkeaan suosioon ja armoon suljettuna. Olen alati j.n.e. Lauri Larsson, entinen valtiopäivämies.
Pidän itseni onnellisena, rakastettava Maria, voidessani tarjota teille suojelustani noita raakoja sotamiehiä ja talonpoikia vastaan, virkkoi nuori ritari ranskaksi äänellä, joka oli samalla suojeleva ja keikarimainen. Tulkaa, minä vien teidät lähettilään asuntoon; siellä voitte rauhassa kertoa minulle, minkä kummallisen sattuman johdosta minä tapaan teidät täällä ja tuossa oudossa valepuvussa.
Halajamme vieraita siunauksia, joihin emme usko, ja vapisemme vieraita kirouksia, joille nauramme. Taanoin pidin häpeänä haudata isääni tähän paikkaan, nyt olisin onnellinen jos olisin sen tehnyt. Taanoin takerruin uhmassani kiinni ajatukseen, että minun oli pidettävä kiinni isieni perinnöstä, nyt olen iloinen voidessani pudistaa sen tomun jaloistani.
Kiitän teitä, kreiviseni, mutta suvaitkaa minun tuoda urhoollinen puolustajani muassani! sanoi sotaneuvos Rhenfeltin nuori leski, sillä hän se oli. Mutta pitkä vieras oli jo kadonnut. Lundberg, huusi kreivi Torsten eräälle palvelijalle, hae käsiisi se pitkä mies, joka seisoi tässä portilla ja anna hänelle tämä rahakukkaro. Olen onnellinen, Eeva hyvä, voidessani pelastaa teidät.
Minä pyydän teitä olemaan tervetullut talooni, ja katson itseni onnelliseksi voidessani jättää teille kadonneen lapsenne takaisin. Ester, syleile isääsi, ja rukoile häntä antamaan sinulle anteeksi kaiken sen surun, minkä olet koonnut hänen harmaan päänsä päälle! Ester seisoi liikkumatonna eikä rohjennut luoda silmiään ylös lattiasta.
Minä seurasin häntä kamariin, jossa otin povestani esille pistoolit. »Mutta minähän sanoin teille jo, että te saatte luottaa minuun», sanoi pastori närkästyneenä. »No niinpä sitten luotankin teihin ja olen hyvin iloinen, voidessani sen tehdä», vastasin minä, pujottaen pistoolit takaisin poveeni. Jäin sitten pappilaan vielä koko siksi päiväksi ja seuraavaksi yöksi.