United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllä olen nyt levännyt, mutta viluttaa." "Tule sitten sisään!" Sitten Kaarina kertoi Pekalle isänsä kuolleen sydäntalven aikaan. Tytöt olivat sen jälkeen olleet kahden, ja heillä oli varsin vähän varoja. Nyt ne olivat lopussa, ja sitten oli Liisukin sairastunut, joten hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin tulla tänne etsimään apua. Hän oli toivonut Katrin auttavan. Nyt hän tahtoi palata kotiin.
Helvetin esimaulta. Se tekee veren päässä ihan sakeaksi siksi niin viluttaa Alma anna minun tulla luoksesi tänä iltana. Mutta jos meille tulee herroja tänään. Siinäkin heillä on etuoikeus! Tahtoisin ne kuristaa. Anna niitten mennä ja rakasta sinä minua. Minun täytyy ansaita rahaa. Tässä on 15 markkaa. Ei sillä saa huonettaan maksuun.
Minusta on, kuin olisin tullut uutimettomaan huoneeseen, harsot ovat poissa, ei ole auerta ajatusten eikä tunteiden ympärillä. Elämän karu todellisuus viluttaa, sydän ja sielu värisee, ei mikään väräjä. Näinkö tuleekin olemaan? Jaksanko? En saa häntä jäämään, en silläkään tavalla kuin kuvittelin ollessani onnenlaulajan lumoissa.
Ei tee mitään, vaikka minä juoksenkin hakemaan asessoria, virkkoi hän; kyllä minä vielä ehdin lukea läksyni... Ei sillä ole niin kiire. Ei, ei, poikaseni, sinä et saa lähteä luotani, sanoi äiti, puristaen lasta rintaansa vasten; vielä olen tajuissani ... ehk'en enää kohta... Huu, miten minua viluttaa!
Ylimmilläänkin ollen on se ylen alhaalla. Se heittää kimpun punaisenruskeita säteitä vaunun vastakkaiselle seinälle. Iltatunteet tulevat tunkemalla. Hiukan viluttaa. Siirryn pois ikkunasta, josta luulen vetävän. Miksi käy mieli yht'äkkiä alakuloiseksi? Annan asemien, pienten ja pahaisten, mennä menojaan. Mitäs niissä olisi näkemistä sille, joka on käynyt ne kymmenet kerrat tätä ennen...
Mikä aasi olinkin! ajatteli hän, kun annoin sulkea itseni tällaiseen luolaan!... Mitä olisi tehnyt, vaikka olisinkin jäänyt ylös!... Halventaako se korkeasukuisen aatelismiehen mainetta, vaikka hänet tavataankin nuoren, kauniin naisen vieressä?... Ei ollenkaan ... päinvastoin on se jotain sellaista, mitä hyvän käytöstavan säännöt eivät tosin suorastaan säädä, mutta eivät ainakaan millään tavoin tuomitsekaan... Jospa lähtisinkin jälleen ylös... Mutta pelkäänpä näyttävän merkilliseltä, että minä ensin olen kömpinyt piiloon ... niin, hullunkuriselta se näyttäisi ... naurettavalta ... ja minä en saata tehdä itseäni naurunalaiseksi... Olisipa se soma historia seurapiirien kuulla: kreivi Lejonborg on maannut lymyillen rojukuopassa tahi kellarissa tahi miksikä tätä voi sanoa... Minun täytyy siis jäädä tänne vähäksi aikaa... Hitto, kun minua viluttaa!... Olisipa ylläni edes päällysvaippani ... minä kylmetytän itseni... Saakelin rotat!... Siunatkoon, mikä tuolla on?... Mitä minä näen tuolla etäämpänä?
»Jätätkö sinäkin minut nyt?» sanoi hän sitten murtuneena. »Enhän minä, isä kulta» kyyneleet herahtivat emännän silmiin »vaan kun sydän on niin täysi.» Sitten hänen hartiansa alkoivat täristä. »Minua niin viluttaa», sanoi hän nyyhkytysten välistä. »Sinun täytyy mennä maata», puhui Keskitalo heltyneenä. »
Mutta kuka tuolla? Vanha tuttu. Onko täm' ilkeätä unelmaa? Vai joko alantehet Gehennan Aukenevat eteheni ihalan? Sydäntä jäätää, mieltä viluttaa Muistaissa ristiä ja kamalaa! Povessa tuntuu orjantappuraista, Pistoa skorpioonin polttavaista; Kuin munaskuita puris käärmehet Ja söisi maksaa madot tuliset! Oi, orjantappuroilla kruunattu Ja säälittä verihin ruoskittu Jeesus Natsareenus!
Toivo, pelko rinnassansa Neito arpaa langettaa: Vuohensilmää jaloistansa Hyppysillään tavoittaa. Rinta hyppii, Neito nyppii Lehväsiä kukastaan. Arvan kanssa mieli kulkee Pilvihin ja manahan: Joka lehvä itseens' sulkee Elämän ja kuoleman. Lehvän viskoo, Lehvän kiskoo Neito kukast' yhtenään. Aatos lentää niinkuin nuoli, Rintaa polttaa, viluttaa, Kukasta jo toinen puoli Pirstojansa paljastaa.
Toiset jäivät puotiin; Topias lähti poliisin kanssa. Tunnin kuluttua palasi hän, pyyhkien kylmää hikeä otsastaan. "Mitä minä jouduin näkemään ja kuulemaan!" Topias veti hiuksiset kellonperät taskustaan pöydälle. "Siinä on kaikki mitä sain takaisin, nekin menivät poikki, mutta sainpa kun sainkin ne pois paholaisen luolasta, parhaat toki sain pois. Minua oikeen viluttaa..."