United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten joukko lähti vuorelle, jossa yhdytettiin Antti. Hän ja hänen miehensä olivat iloisella mielellä. He olivat karkoittaneet koko suuren vihollisjoukon, ja ainoastaan kaksi heistä oli saanut mitättömiä haavoja. Tässä suhteessa Pekalle oli käynyt huonommin: hänen joukossaan oli useita haavoittuneita ja pari kuolluttakin. Matti kertoi talollisista monta kaatuneen ja sotilaista vielä useampia.
Pekkaa hän kehui erityisesti, antoi hänelle valtuuden olemaan edelleen suomalaisten esimiehenä ja kehoitti heitä tottelemaan Pekkaa kaikessa. Sitten suomalaiset lähtivät kukin kotiinsa. Pekan ja Antin palattua kotiin kertoi Liisu Niilan käyneen siellä tuomassa Pekalle sanaa, että tuntureilla oli kaikki hyvin.
"Kuinka on, Pekka, sen kirjeen laita, jonka veit Hovilaan? Tunnustapa nyt!" "Tunnusta", sanoi Pekka. "Mitä höpiset?" "Tuon arvasin", sanoi Yrjö kumppaneilleen, jatkaen Pekalle: "Sinun pitää nyt lähteä mukaamme." "Se on valhe", epäsi pellavatukkainen Pekka, hyppäsi rahille ja otti seinältä luodikon. Ojentaen sen tulleita kohden virkkoi hän: "Ulos täältä! Tuossa on ovi.
Eipä ole ennen näkynyt muita kuin itse on ukko kuipottanut asian perillä. Tuleppas härkäpoika, ota lämmin kuppi pakkasesta ja tuiskusta tultuasi", puheli ystävällisesti majatalon emäntä Pekalle ja katseli Pekan muhkeata vartaloa ja laski kahvia kuppiin suuresta mustasta pannusta.
Pekka olisi ennemmin antanut nimismiehen kirjoittaa vaikka mitä, mutta kun ei hänellä enää muuta ollut, niin pisti nimismies hevosen papereihinsa. Muutoin sanoi nimismies Pekalle, joka kyynelsilmin katseli Varsansa paperille panoa: "kyllä kai sinulla on jotakin muutakin Koistiselle mieluista, mutta sopikaa keskenänne; minä teen vain, mitä virkani vaatii", ja nauraa röhäytti päälle.
"Pysy nyt hiljaa!" virkkoi Taneli, ja Antti ojensi Pekalle tuohilipin, joka oli vettä täynnä. Pian Pekka taas nukkui, toverien ja Rakin häntä uskollisesti vartioidessa. Kun Taneli ja Antti myöhemmin illalla lihapata välillään istuivat syöden kumpikin karhunlihan kappaletta, virkkoi Taneli: "Olipa paha, kun Pekka erkani meidän seurastamme.
Syötyään miehet menivät ulos ja heittäytyivät pitkäkseen tasaiselle aholle. Siellä he saattoivat keskustella pelkäämättä kuuntelijoita ja kenenkään yllättämättä. Pekkalainen sanoi nyt: "Kerro, Pietari, Pekalle, mitä tiedät metsäseudun kaakkoiskulmalta."
Hänestä ei ollut saatu mitään tietojakaan, mutta pohjoisempana hänen tiedettiin olleen. Antti piti uskollisesti Pekalle antamansa lupauksen ja näytti unohtaneen vihansa isoa ruotsalaista vastaan. Sitten eräänä keväänä tiesi huhu kertoa, että iso ruotsalainen oli menettänyt paljon karjaa, osaksi pedot repineet, osaksi kulkutaudit kaataneet.
Kuski, joka aavisti Pekasta saaneensa onnellisemman kilpailijan, katseli nuorukaista karsain silmin joka kerran kuin tämä Signildsborgissa kävi, ja puuhasi innokkaasti sopivaa syytä, antaaksensa Pekalle hyvästi selkään ja siten sälyttääksensä hänen hartioilleen osan oman mustasukkaisuutensa taakasta.
Heti kun näimme hänet, jatkoi Hanna kuiskaten, sanoin Pekalle: Riennä hänen jälkeensä ja katso minne hän menee! Minä olen niin hirveän utelias ja tahdon kaikinmokomin sitä tietää... Ethän vaan maininnut, että joku paitsi sinua...