Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Varsin mielellään pastori antoikin Pekalle viisi leiviskää jauhoja, vaikkei hän niin paljoa pyytänytkään; sillä Pekka oli tunnettu ahkeraksi ja rehelliseksi mieheksi.
Muuan miehistä oli hiljaa hiipinyt Pekan taakse ja tempasi tämän äkkiä kumoon. Pekan vaimo parkaisi pelosta, ja lapsi säikähtyi ruikuttamaan. "Jumalan tähden", huusi vaimo. "Mitä aiotte Pekalle tehdä? Hän on viaton." "Hänelle ei tapahdu mitään pahaa, kun hän seuraa meitä Hovilaan", virkkoi Yrjö. "Sieltä hän pääsee kohta pois, kun on tehtävänsä täyttänyt."
He olivat kyllä asiaa miettineet, mutta eivät aikoneet myydä osaansa, vaan pitää sen vielä muutaman vuoden, kunnes tulisi toisenlaiset ajat. Antti antoi tämän vastauksen. "No, mene sitten pois!" sanoi Vappu. "Ja menkää te muutkin; minulla on Pekalle puhuttavaa." Heidän jäätyä kahden hän kysyi lempeästi: "Missä Matti on?" "Hyvässä tallessa", vastasi Pekka kartellen.
Sitten päivänä muutamana joku löi Pekkaa lujasti olalle. Se oli Antti. Ilosta loistaen hän ojensi pyssynpiipun Pekalle ja sanoi: "Nyt, Pekka, lähdetään!" Tapansa mukaan Pekka kohotti kätensä ja hänen kasvonsa loistivat yhtä iloisina kuin Antinkin. "No niin, lähdetään vain. Mene sinä kauppiaaseen; minä tulen pian jäljessä."
Sellaisia herkkuja ei Pekka ollut isoon aikaan syönyt. "Olettepa te rikkaita", sanoi Pekka. "Mitäpä tässä rikkauksista, mutta kyllähän meillä ruokaa on", vastasi Vappu; "ja tässä on vähän suopursuolutta juodaksesi", ja sitten hän antoi Pekalle tuopin istahtaen itse penkille hänen viereensä. Pekka ryyppäsi, joi vielä toistekin: juoma maistui tavattoman hyvältä.
Kauppakirjat tehtiin ja kiinnitettiin käräjissä Pietilän taloon eläke; ja sillä hyvä. Koistis-Kaapro sanoi, että hän olisi niin hyvämaisesta torpasta antanut vaikka kaksikin parasta juoksijaansa ja vielä päälliseksi kotoaan koko pienemmän puolen Pekalle asuttavaksi ja olisi hoitanut koko perheen, tulipa heitä sitte enämmän tahi vähemmän.
Sitten tahdottiin tietää, mitä Pekka oli lähettänyt kauppiaalle pukinsarvessa, kun sai siitä niin paljon ruutia ja lyijyä, sillä lyijypala oli melkoisen suuri ja raskas. Pekka sanoi tehneensä työtä kauppiaalle ja lähettäneensä siitä todistuksen, eikä asiasta puhuttu sen enempää. Kauppias oli lähettänyt Pekalle terveisiä, että tekisi työtä vieläkin ja antaisi tietoja itsestään.
"Minä ratsastan ulos muutamaksi tunniksi", sanoi tämä palvelijallensa Pekalle. "
Jos käsittää elämän niin, että tämä elämä sykkii minulla, Juholla, Pekalla ja Marialla, vain ruumiissa ja että elämän koko tarkoitus on hankkia niin viljalti kuin suinkin kaikenlaisia iloja, nautintoja ja menestystä tälle omalle minälle, Juholle, Pekalle ja Marialle, niin muodostuu elämä aina ja kaikille onnettomaksi ja katkeraksi.
Nyt he ovat syöneet, niin että parasta on, Pekka, kun menet sisälle ja katsot, mitä he aikovat tehdä." "Niin", virkkoi Pekka nousten samassa; "kerro, Niila, veljellesi, miten asia on, ja menkää sitten työhön." Pekan tullessa tupaan istuivat Vappu ja Matti vaiteliaina. Vappu lopetti äänettömyyden sanoen Pekalle: "Kiitoksia nyt, ja hyvästi tällä kertaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät