United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Susson, nisujen leipojan." "Kyllä se on paras, isä ja äiti, kun ette rupeakaan mihinkään keinoihin siinä asiassa", sanoi Martti välttelevästi. "Susso on kohta täällä ja saatpa luvan sopia hänen kanssansa", sanoi Kirri lujasti. "Vaikka tulisi kymmenen Sussoa ja nisujen leipojaa, se on yhden tekevä, sillä minä en kumminkaan muuta päätöstäni, vaikka vielä maailmakin päälleni raukeaisi.
Hyvästi jää, lintuseni, Hyvästi jää, armahain, Hyvästi jää, kultaseni, Hyvästi nyt sanon vain! Wasjka. Nyt laulatte te, tytöt, meille! Liisa. Me emme osaa sellaisia lauluja, mitä teikäläisille lauletaan. Juhana. Miks'ette osaa? Liisa, laulahan sinä! Liisa. Johan minä lauloin. Laulakoon nyt Anni! Anni. Enpä rupeakaan. Laula sinä, Andrei, se surullinen laulusi! Minä kuuntelen sitä niin mielelläni.
Uuden Suomettaren Matti osaa tehdä jupakan pienistäkin asioista. Rupeaisipa kerran maalaamaan ylioppilaitten elämää tällaisissa paikoissa, niin ehkä pääsisi heistä. Räyhäisivät ainakin vähemmän. Tulee perältä. Kuka se tuossa? Lähestyy. Eikö se ole luutnantti? Tshii! Tekö se olette? Hyvä että tapasin. No? Se tyttö, josta puhuin, ei rupeakaan, vaikka silloin luulin. Suuri vahinko.
"Olkoon vaan, kun sinulle siitä piisannee, saattaa ollasi Simo hyvä mies, niinkuin sanoit. En minä häntä akkojen lailla panettelemaan rupeakaan. Olkoon vaan hyvä mies rauhassa minusta nähden." "No mitä sinä sitte semmoisia horajat purkamisia ja muita..." "No minä sanon suoraan aikeeni, ilman mutkistelematta. Minulla on näet aina ollut mielessä, että eiköhän tulisi meistä pariskunta.
Eikö liene mustelmina kyntesi jäljet. PIRKKO. Kunpa edes olisi! Ei se muuta kuin parahiksi, mitäs tulit tänne väkisten. ANNA LIISA. Pirkko sinua vasta hupakko! PIRKKO. Minäkö hupakko? Vai niin. Vai olen minä hupakko! Hyvä on. Mutta enpä rupeakaan enää vast'edes sinun asioitasi toimittamaan. Vähättelen, koska semmoiset kiitokset saan palkakseni. ANNA LIISA. Ole nyt jo vaiti!
Juhana. Mitä sanot? Liisa. Tahdotko ansaita 10 kopekkaa? Juhana. 10 kopekkaa? Wasjka. Niin. Juhana. Kuinka? Wasjka. Niin, että seisot tässä tunnin aikaa vahdissa. Juhana. Enpä rupeakaan. Wasjka. Ainoastaan yhden tunnin! Liisa. Joutenhan sinä kumminkin näyt olevan. Juhana. No, jos 20 annatte. Wasjka. 15 saat. Liisa. No, ota 20! Nyt heti saat yhden riunan ja sitten takaisin tultuamme toisen.
No niin, nyt voit alkaa. HELMI. Maltatko jo kuunnella? RENNE. Sinua kuuntelen vaikka ikäni. HELMI. Katsos nyt, ethän sinä rupeakaan vakavaksi. RENNE. No, herran poika! Oikeinko minun pitää murjottaa? HELMI. Voisithan kerran olla silmänräpäyksen aikaa vehkeilemättä. RENNE. Nyt olen ihan toimessani. Mutta sano pian mitä on sydämmelläsi.
Soma se on, kun on joulukuu käsiin käymässä ja sataa taivaan täydeltä.» Viion leski ei välittänyt ilmasta. Hän lähti ja käski Marinkin olla, jos on aikaa ja haluttaa, kunnes Elsa herää, arvellen että Elsa varmaan on hyvillään Marin käynnistä. »Mutta elä sinä rupeakaan minua haukkumaan», sanoi Mari Liisalle Viion lesken mentyä.
Mutta isä ... antakaa anteeksi ... minä en koskaan aijo mennä Juuselle puolisoksi. Noh, noh, elähän nyt vastustamaan rupeakaan ... johan on aika, että joudut naimisiin, ja mistä se sitten sen sopivampi tulisi ... sanoppas mitä Juuselta puuttuu. Rakkautta puuttuu... Juuse ei rakasta minua, enkä minä häntä...
Minä en milloinkaan ole minkäänlaisen klubin jäsenenä ollut, ja, siitä mitä tästä klubista näin, tulin siihen päätökseen, etten ikinä rupeakaan minkään klubin jäseneksi. Minun makuuhuoneeni oli suuri ja vilvakka, mutta ei juuri siisti. Siinä oli kaksi sänkyä, eivätkä nekään aivan puhtaat. Mutta molemmat olivat tyhjät ja minä sain siis valita minkä niistä tahdoin.