United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun me eräänä päivänä olimme tapamme mukaan sotasilla ja minä muutaman ovelan kujeen avulla olin houkutellut viholliseni ansaan, taputti eräs vanha vartiosotilas, joka hymyillen oli seurannut leikkiämme, minua olalle ja sanoi: »Mitä hyvänsä sinusta, poika, tuleekin, niin varo vain, ettet hirsipuussa päiviäsi päätä!» Myöhemmin johtuivat nuo vanhan sotilaan sanat usein mieleeni, kun kaulani oli vähällä joutua nuoransilmukkaan.
Ja nuoren parin välit näkyivät menevän oikein hyvin juuri niinkuin hän oli ajatellut silloinkun muut hiukan epäilivät. Mikäs sellaisen miehen kanssa! Oli se sentään onnellinen ajatus, tuo Uutelan vävyksi ottaminen! päätti hän, sellainen ovelan itsetyytyväinen hymy kasvoillaan, kuin että se oli temppu, jonka nerokkuuden ainoastaan hän perinpohjin tunsi.
Onko Kerenski tällöin ovelan nurkka-advokaatin tavoin pitänyt salakähmäistä ja halpamielistä kaksoispeliä, josta häntä myöhemmin moitittiin, ei ole varmasti todettavissa. Joka tapauksessa hän siitä pitäen menetti laajojen piirien luottamuksen, jotka siihen saakka olivat hänessä nähneet sen miehen, joka voisi Venäjän pelastaa.
He olivat ovelan ja älykkään näköisiä miehiä, ja he puhelivat sujuvasti ja selvästi. Heidän yksimielinen moitteensa kohdistui yhtiöihin ja trusteihin. Heidän uskontunnustuksensa kuului: »Alas trustit!» Trustit olivat kaiken sorron syynä, niin vakuuttivat kaikki.
Luulevat muut meidän hyvinkin salaisia puhuvan. Eihän ne väärin luulekaan. Luulevatpahan. Ja siihen se loppui, sillä toiset herkesivät marjasilla olemasta. Pekka meni Hintin ja Matin eteen hyvin ovelan näköisenä seisomaan ja arveli: No jokos on sanat yhdessä, niin lyökää käsi, minä olen eroittajana. Eihän meillä mitä kauppoja ole, sanoi Hintti.
Siksi myrkytän jokaisen Rauhan nautintopisaran. Sota mun ainoa iloni. Mutta ulkoiset sotani Rauhan hetkin raivoavat Sisässä, sydämmessäni: Himot irstaiset minussa Väkivalloin vaikuttavat, Ottavat ovelan voiton Tunnosta parahimmasta. Siskoni, sinut pilasin, Turmelin emoni tuoman. Ken sun tielleni kuletti, Outona, odottamatta? Kuka nostatti himoni? Miks' en inhonnut sinua? Miksi muita en himoinnut?
Pyhäkössä itsessään, sen alttarin päällä, säilytetään Kristus-kuvaa, jota Pyhä Lukas alkoi tehdä ja jonka joku enkeli sitten viimeisteli! Johannes lukee seinäkirjoitusta ja kääntää sen mielessään. »Pyhempää paikkaa ei maanpiiri tunne.» Häntä kauhistaa. Nuoko korut pyhiä, nuoko kuva-postikortit pyhiä, joita hän näki ovelan munkkiveljen itse kirkon eteisessä ohikulkijoille myyskentelevän?
Entistä keveämmällä mielellä oli Mertsi sitten elänyt sahalla, pienessä virassaan, ovelan Könölinin pikku kätyrinä, kuten hän juovuksissa ollessaan sanoi. Hän oli nyt onnellinenkin. Sillä hänellä oli suuri suunnitelmansa: hän hommasi mökkiä äidilleen ja itselleen.
Hän pysyi mielipiteessään ja jatkoi valtiopäiväasiain hoitamista niinkuin ennenkin siinä varmassa toivossa, että hänen puolueensa voitto oli samalla oleva voitoksi niille hankkeille, joita hän niin kauan ja innokkaasti oli ajanut, eli että Pohjanmaan kaupungeille oli saatava tapulikaupungin oikeudet. Spolin alkoi epäillä ovelan juonensa onnistumista.
»Enhän minä mitään...tiedäthän sinä...» vakuutteli toinen kuin anteeksi pyytäen. Sisarukset istuivat pöydän ääreen ja alkoivat juoda äänettöminä kahviaan. He tuskin huomasivat, että ovi avautui ja aukeamassa näkyi laihat, kaitaiset kasvot, ovelan leikkisä hymy ohuilla huulilla. »Jaha, kotona ollaan!» puheli avaaja. »Pistin pääni sisään, kun sattui matka ohitse.»