United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies- ja naisvankien, vartijain, sotamiesten keskuudessa olivat irstaiset tavat niin juurtuneet, että jokaisen ja erittäinkin nuoren naisen täytyi olla alituisesti varuillaan, ellei hän tahtonut käyttää nais-asemaansa edukseen. Ja tämä alituisen pelon- ja taistelunalaisuus oli hyvin raskas kantaa.
Meill' olkoon ansiona työ, Työ kunniallinen, Ja totuus vahva rintavyö, Jok' ei sydäntä syö, Vaan kantaa miehuuden. Tuo kumarrusten kunnia On halpain ansio; Ei nöyryys kiellä miehuutta. Vaan koirain tapana Imarrus olkohon. Ken möisi maansa onnea! Nuo henget irstaiset: He vieraan jalkapohjia Nuoleevat raukkoina, Kuin ruotuvaivaiset.
Siksi myrkytän jokaisen Rauhan nautintopisaran. Sota mun ainoa iloni. Mutta ulkoiset sotani Rauhan hetkin raivoavat Sisässä, sydämmessäni: Himot irstaiset minussa Väkivalloin vaikuttavat, Ottavat ovelan voiton Tunnosta parahimmasta. Siskoni, sinut pilasin, Turmelin emoni tuoman. Ken sun tielleni kuletti, Outona, odottamatta? Kuka nostatti himoni? Miks' en inhonnut sinua? Miksi muita en himoinnut?
Juopuneiden alinomaiset irstaiset ja raa'at puheet olivat kuuluneet yhtäläistään hänen korviinsa aina siitä asti kuin hän puhetta rupesi ymmärtämään. Vanhempansa olivat väärällä, laittomalla ja jumalattomalla tavalla hankkineet hänelle kurjan, mutta kumminkin kerjäämättömän ravinnon, ja siinä samassa olivat he kovin laiminlyöneet hänen muun kasvatuksensa.