United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta mitä sanot muistostani? Taidanpa laulaakin. Saappas täältä, ystäväin, Sä kurja Keikkaveikko, Kumauta poskehes Ja irvistä kuin peikko. Jo karjassa käydessäni tämän laulun opin. Mutta mitä äänestäni lausut? Mutta juodaan, rakas veljeni, Tiera, oma ystäväni, juodaan! TIERA. Näinpä juomme. Vedä naamaas, että naukuu. Kas niin, sinä poika iloinen. NYYRIKKI. Iloisia molemmat.
KUNINGATAR. Tuo hulluutt' on. Noin hetken raivoo hän, mut pian lauhtuu Ja lepää raukeena kuin naaraskyyhky, Kun poikasparin kullankarvaisen Se hautonut on eloon. HAMLET. Kuulkaa, herra; Mi syynä, että näin mua kohtelette? Teit' aina rakastin. Mut mitä siitä! Vaikk' koittais Herkuleskin parastaan, Ain' ulvoo koira, naukuu kissa vaan. KUNINGAS. Horatio hyvä, vaari hänest' ota.
Meit' irstas liktori kuin luuskaa väijyy; Rupiset runoniekat loiluillansa Herjaavat meitä; kiekkaat ilvehtijät Meit osoittelevat ja matkivat Egyptin pitoja; Antonius päissään Esitetään, ja Cleopatran osaa Nalikka naukuu, tehden majesteetist' Irvokkaan porton. IRAS. Hyvät jumalat! CLEOPATRA. Niin kyllä, Iras. IRAS Sit' en näe koskaan; Mun kynteni on vahvemmat, sen takaan, Kuin silmäni.
Per... per... en paremmin sano! Mutta kunhan me vallesmannille viemme sanan, niin näet... Niin menee virka jotta naukuu. Perhana... Mistä tässä on kysymys. (
Ah! hänen aatoksensa kääntyy äkisti ympäri, hän puree sydämensä kivikovaksi ja silloin yksi leimaus, ja maa ja taivas naukuu. Ah! tässä on meitä kiusattu kolme yötä ja päivää elämän ja kuoleman rajalla. TUOMAS. Mutta nyt olemme syöneet veristä lihaa, hengittäneet murhan veristä höyryä, ja tässä seisomme, veriset puukot verisissä kourissamme, veriset aina kyynäspäihin asti.
Sen jälkeen alkoi hän laulaa suloisella äänellä, ja paljoa voimakkaammin kuin olisi odottanut niin heikolta olennolta; mutta luutnantista oli hänen laulunsa kummallinen. "Miten naukuu tuo kissanpoika!" sanoi hän itsekseen. Hän lauloi surullista laulua; se ei ollut venäjän eikä saksan kielellä, vaan Jergunoville aivan tuntemattomalla kielellä.
Heitä kyntäminen ja anna niille hylyille sitä kyntövitsaa, jotta naukuu! Siinäkö te pahan hengen omat kivitätte... Tästä minä teille annan! huusi siihen Matti juosta hanttuuttaen patukka kohona mullosta myöten poikia kohti. Matti tulee, ennätti vain Vesa huudahtaa, kun jo koko joukko syöksyi hurjassa paossa lehtoon. Nyt ei Vesakaan uskaltanut mennä kotiinsa.
Mikä helvetistä karannut sinä olet. Tapat hevosen pieksämällä. Varo vaan nyt sitä, että kun nykäsen itsesi tuohon hangelle ja annan tuossa taivaan kasvojen edessä siitä samasta kepistä että naukuu, niin tiedätpä käyneesi markkinoilla.» Lampilan Tahvo oli Jokelan emännän, Siirin kasvateäidin, veli. Tämän tunsi äänestä Jukke jo kun ensi kerran Tahvo ärjäsi.
Hän löi olalle ja jatkoi rennosti: »Mie sanon siulle, Jussi, jotta se sanan jakaminen se ei ota ainoastaan lapaluihen piälle niin kuin muatyö vuan se ottoo ihtesä hengen piälle ja se ottoo vielä niin tiukasti, jotta vuan naukuu.» »Ka niimpä se!» myönsi toinen ja yksimielisiksi tulivat he siitä, että sen, joka sanaa opettaa, tätyy olla lujahenkisen miehen.