United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
No kaksi jänistä siinä leppäpensaassa hyppi, näinhän minä. Eihän näillä mailla olekaan jäniksiä. Vai ei ole, olipas siinä yksi jänis, sievä pupu olikin! Eikä ollut yhtään, ei mitään pupua! No rapisihan siinä leppäpensaassa joku, kuulithan sinäkin, Kalle Pirhonen, rapisihan siinä leppäpensaassa! Kyllä siinä leppäpensaassa rapisivat kuivat lehdet, kuulin minäkin, todisti Kalle Pirhonen.
"Kuulithan että minä lainasin sen hänelle, itse annoin sen hänelle käteen. Tähän aikaan ei tämmöinen kello paljo maksa, mutta silloin kuin minä tämän ostin, olivat ne kalliita. Minulle se on kallisarvoisempi kuin mikään muu kello. Olin silloin kuudentoista vuoden vanha kuin sen sain. Kahden syksyn metsänriista meni sen hintaan.
"Woi, woi kuinka se on paha kuulithan sen illalla pikku Tiinalta ... olemme uskotelleet hänelle, että kukko tuopi makiaista, kun hän waan lukee ahkerasti ja hän on lukenut, mutta makeisia ei ole kukko tuonutkaan... Hän pitää meitä ja kaikkia muitakin epärehellisinä, ja ehkäpä hän itsekin oppii semmoiseksi ... ei käy laatuun ... me emme saa näyttää epärehellisiltä lapsen silmissä ... meidän pitää hankkia makiaista", puheli emäntä, jota kaikenlaiset taloudelliset huolet tuntuiwat huolettawan.
Kuulithan itse, ettei se tulisi kalliiksi ja voisithan ottaa vähän suuremman lainan, kuin kuitenkin talo kiinnitetään, niin että hän saisi vähintäin neljännen osan siitä, mitä tarvitaan Rudolfin laskuun. Tuhannessa markassa olisi kylliksi hänelle talvikuukausiksi Upsalaan. Kuka voi tietää, mitä keinoja tulisi toiseksi vuodeksi. Jos on päiviä, on keinojakin.
Vanha sankari olet. Voitit Pohjolan isännän, suistit hiiden hirven! Sankari olet! Muinoin lienen ollut, en ole enää. Olet yhä. Parta takkuinen kuin tappurakuontalo? Olkoon. Su'in sen. Tukka kuin tuulenkoura? Olkoon. Suorin sen. Rimppakinttu variksenpelätti harvahammas ikäloppu kulkukoira kuulithan! Pilkkaat pilkattua sinäkin? Kauko astui taas venheeseensä. Ota minut, Kauko!
Kuulithan taannoin, ettet sitäkään saa. Keskikerroksessa oli toinen vanginvartia, lapsuuteni kumppali. Hän kun oli kuunnellut meitä, niin huusi sieltä ylhäältä: Paavo, pidä puoliasi ja riitele jalosti! Minä ärjäsin: Hae sukkelaan linnan päällikkö minulle! Mitä sillä teet? Kun haen vallismannin, niin joudut kartsiin, vastasi hän vallattomasti. Sinä joudut kartsiin!
Jos Helga tulee rohdoittaan ja hoidotta toimeen, niin tulen minäkin kahvittani. Kyllä minä tulen toimeen! Heitetään kahvin juonti, heitetään. No, mitä sinä nyt enää nyyhkit! Saithan tahtosi! Kuulithan! Ei jumalalle kelpaa vihassa annettu uhri. Te ette suostu mielellänne. Hah? Eikö kelpaa? Vai pitäisi minun vielä mielelläni, nauru suussa viskata viisituhatta markkaa mereen! Se nyt on jo liikaa!
ROUVA PENTTINEN. Mitä maailman päivinä? Mihinkä sinä olet menossa? FANNY. Laivaan. Mamma, minä otan kuitenkin sen viran, jota Ilma kävi tarjoamassa! ROUVA PENTTINEN. Sen viran? Pöllismäellä? Ole hupattamatta. Kuulithan sinä jo, ettei sinua sinne lasketa. FANNY. Minä en voi jäädä tänne, mamma, minun täytyy päästä pois. ROUVA PENTTINEN. Herra siunaa, mikä sinulle on tullut? Sano!
Se tuli huonoksi vasta sitten, kun se kääntyi pahaan päin. Kuulithan Auluksen itsensä sanovan, että hän perheineen päivineen aikoi Siciliaan. Siinä tapauksessa tyttö kuitenkin olisi joutunut kauas sinusta." "Olisin lähtenyt heidän jälkeensä," vastasi Vinitius. "Silloin ei Lygiaa ainakaan olisi uhannut mikään vaara.
Hiljaa se on jäytänyt hennon taimen juuret; hiljaa suhahtakoon sitten lännen tuuli ja taivuttakoon taimen, uuvuttakoon kuni ilta-uneen vain... Minä vastasin: "terve olet, pienoseni, ja huomenna olet ihan terve." "Tiesinhän sen; kuulithan, äiti, mitä Emmin tohtori sanoi!" huudahti hän iloissaan. "Mutta," lisäsi hän vähän ajan perästä, "minua rupeaa nukuttamaan. Minä laskeun levolle.