United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nousi ukko uunin päältä, ikäloppu lautehilta, jorahutti jouhistansa, pamahutti parrastansa: "Tuon isoni ennen tiesi, vaarivainaja opetti, asui ennen suku suuri, suku suuri ja sotaisa Pohjan raukoilla rajoilla, laulut lauloi, tiiot tiesi. Kukki silloin kuuset meillä, omena kypsyä osasi. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan ylpeä emäntä, loipa kuun, taotti päivän Ilmarisella sepolla.
Enkähän minä mikään ikäloppu ole, siitä ei vielä tarvitse huolehtia, alkoi Anna taas hetken kuluttua ja viskautui hermostuneesti tuolilla. Ethän suinkaan, päinvastoin... Ja vaikka olisinkin, niin mikä sitten. Eihän naiminen ole mikään ainoa korkein onnen määrä. Ei olekaan. No, mitä siitä sitten myötään jankuttaa...
Iskivät kuin varikset vaivaista kotkaa, tähdäten arimpaan paikkaan ja siihen jokaisella nokan iskulla osuen. Ilkesit vielä tulla! Kehtasit vielä näillä ilmoilla näyttäytyä! Ikäloppu! Väkäleuka! Tsht itse, kulkukoira! Ei kanat täällä enää sinulle kasva! Oli hän tiennyt sen, mutta ei keneltäkään vielä tätä ennen kuullut.
(Varmasti, leveästi.) No senpä tietää! (Kehaisten.) En minä vielä mikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (Touhuaa.) Kun Luoja on meidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin vaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata virttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (
Ei kukaan, vaikka se muorin räähkä arveli: 'mitäs se semmoinen velikulta itsestään välittää', ikäänkuin minä jo olisin ihan ikäloppu. Niin, jospa minäkin voisin olla hänestä välittämättä, mutta hän on kuin Herran enkeli ja minä olen niin itsekseni. Kyllähän Kalle juopi ja katselee tyttöjä, mutta vielä hän sittekin on parempi kuin muut, enkä minä muista huolisi, vaikkas nah, eneh!
Silloin olivat pojat tyytyväiset, se oli heistä niin hullunkurisen näköistä. Taaskin helähti törmältä hilpeä nauru, ja isäntä katsoi syytä olevan meille selitykseksi huomauttaa, että »pojat kuuluvat siellä taas härnäilevän syytinkivaaria, joka on jo vähän hassun hupakko. Ikäloppu rähjä, mutta niin äkänen ja sydämmikkö, että vähältä päälle työntyy jos vähänkään pistellään».
Sakari jatkoi, kuin saarnasi: »Seelaa, Jussi Punnittu, sillä vaikka totuus yleensä on karvas ja tekee elämän happameksi ja miehen hahmon muikeaksi niinkuin vanha ämmä ja ikäloppu emäntä, niin en minä kuitenkaan voi olla itsestäni todistamatta, että minä kynin Beliaalissa viisauden.» »Herrasiunaa!» hätäytyi jo Maija, mutta kiivaasti keskeytti, tenäsi Sakari: »Elä keskeytä eukko!»
Olenko minä sitten mielestäsi semmoinen ikäloppu? Ei, vaan kuitenkin Lönnrot oli vielä pistänyt piippuunsa ja sytyttänyt sen. Muutamia savuja vedettyään virkkoi hän: Niin, niin, oikeassa on se Snellman siinä, mitä puhui tästä suomenkielen käyttämisestä teille nuorille miehille. Olisi siinä työtä tekijöille.
Vanha sankari olet. Voitit Pohjolan isännän, suistit hiiden hirven! Sankari olet! Muinoin lienen ollut, en ole enää. Olet yhä. Parta takkuinen kuin tappurakuontalo? Olkoon. Su'in sen. Tukka kuin tuulenkoura? Olkoon. Suorin sen. Rimppakinttu variksenpelätti harvahammas ikäloppu kulkukoira kuulithan! Pilkkaat pilkattua sinäkin? Kauko astui taas venheeseensä. Ota minut, Kauko!
Olkoon, että majatalon lieden ääressä valvoja on sokea tai ikäloppu, mitä matkustaja siitä välittää, kun hänen on vilu ja hän istuutuu valvojan viereen? Jollei vain tuli ole sammunut tämän sitä vartioidessa, on hän tehnyt saman minkä paraskin olisi voinut tehdä.