United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lasit kilahtelivat, tupakansavu yhä sakeni. »Jes sentään kuinka minun on palava! En minä viitsi tällälailla paistua, kepeämpään minä itseni puen, ja paikalla!» Tyttö nousi, posket hehkuvina ja silmät loistaen, hän oli jo aivan nähtävästi humalassa ja katosi viereiseen huoneeseen.
Astuu näethän eikä päätänsäkään nosta... Mutta kyllä Juliana hänet tunsi... Katselee vielä sitten muori: tiellä akka tulee. Hän katselemaan, tirkistelemään. Jes' siunatkoon! itsehän se on Juliana muori, ilpoisen itse!" "Ettäkö oikein itse?" kysyi Rietu. "Ihan itse". "No mutta eihän Juliana vielä ole kuollut?" "Eihän ole vielä vuosikaan umpeen mennyt.
Mut ethän sa päätäni pyytäiskään, sinä pyytäisit sydäntäni oi, ota se tyttöni armainen, jos tanssit mun edessäni! Oi, tanssios tyttö mun eelläni ain elon tiellä ja huntua heitä, niin riemuten rinnoin ma hurmeisin olen astuva elämän teitä! Jes siunatkoon, miten sievä hän on, kun näin häntä katselen!
Te tulette tänne sairaina ja totisina ja levottomina, ja kaikki te lähdette täältä terveinä ja tyytyväisinä. Eikös vain?» »Kyllä kai...» »Niin, hitto soi, lähdettekin! Ja mitenkäs te muuten tulisitte aikaankaan? Kuolisitte kuin kiiskit kuivalla maalla! Ja kuitenkin me olemme muka muita huonommat. Jes sentään niitä familjin naisia!
Sillä minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne, ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maasta, niin ovat myös minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne". Jes. 55: 6-9. Hän seisahtui ja rukoili hiljaisesti.
Niinhän minä nipistin nipistin ja taisin vähän näpistääkkin. Eikä muuta tarvittu.» »Sellaisia ne ovat ne familjin naiset! Jes sentään, kuinka ne ovat raaria sen rakkautensa päälle! Niinkuin sitä ei olisi hevosenkuorma vielä hautaankin viedä.» He nauroivat molemmat toinen kevyttä ilkkanaurua, toinen vapauttavaa 'maassa maan tavalla' -naurua. »Mitäs te mieluimmin haluatte?
Milloin, missä, kuin me Kosimme, valat teimme, tutustuimme, Sen vasta kerron; nyt vaan pyydän sen, Ett' tänään meidät vihit yhtehen. LORENZO. Fransiscus pyhä! Häilyväisyyttäsi! Siis rakkaan Rosalinan mielestäsi Jo heitit? Lempi nuorten miehien Siis silmän-hurmaa vain, ei sydammen. Jes sentään, mikä kyynelvirta juoksi, Kalventain poskes Rosalinan vuoksi!
Pelkuri se on ja ämmä, joka ei sisareni tyttären muistoa juo siksi, että aivot pyörivät yhdellä varpaalla niinkuin hyrrä. Vaiti, tyttö, Castiliano vulgo, sillä tuossa hän tulee, se herra Antreas Kälppäinen. HERRA ANTREAS. Herra Topias Räihä! Mitä kuuluu, herra Topias Räihä? HERRA TOPIAS. Rakas herra Antreas! HERRA ANTREAS. Jes siunatkoon teitä, kaunis velho. MARIA. Samaten teitä, herra.
Tyttö veti jalkansa alas ja hänen kasvoillaan väreili hermostunut iva. »Jes sentään, millainen mies! Kunpa te olisitte kaikki sellaisia joisitte vaan ja maksaisitte, ettekä olisi kuin... Te olette ensimäinen sellainen maljanne!» Ja hän joi, ja iva yhä väreili hänen suupielissään.
"Jes' siunatkoon!" kuiskasi Ellu. "Voi teitä lanttuja!" huudahti Paavo. "Olipa siinä nyt säikähdyksen syytä! Hei pojat! Nyt ovat perunat kypsiä". Kaikki siirtyivät kattilan ympärille ja alkoivat syödä höyryäviä maa-omenia. Junu se vaan ei liikahtanut paikaltaan. "Entäs sinä?" kysäsi Paavo, mutta Junu ei tullut mattonsa alta. Pian oli kattila tyhjä.