United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siksi moinen on parempi Kuin imarrus ystävämme, Joka mairekielen alla Voitonpyyntöä salasi. Joukossa nurinata. KOTRO. Sotia kävimme siksi, Että rauhan voittaisimme Vapaudelle, työnteolle, Onnelle ja nautinnolle Suomen viljelys-aloilla. Joukon sortajan nyt joukko Voitti ja kukisti maahan. Lie siit' oikeus iloita. Rauhan lahjoja ja'amme Vapaudessa kunkin työlle Eikä orjan ruoskijalle.
Niin, herra, kyllähän tein niin ajattelemattomasti; vaan mitäs tehdä, olihan nimi semmoinen kuin teidän minulle kilpenä matkalla: päättäkää itse, olenko minä sitä väärin käyttänyt! Imarrus oli siihen aikaan hyvin tavallista, ja herra de Tréville suosi semmoista yhtä paljon kuin kuningas tai kardinaali.
Tämä ylenkatse, niin sanotaan, ei käy hänelle niinkään vaivaksi kuin imarrus, jota häneen tuhlataan. Hänen puheensa on tuimaa, hän on kova ja kiivas. Hänen vaimonsa eivät rakasta häntä, hänen orjansa pettävät häntä, viha ympäröitsee häntä niinkuin ilma, jota hän hengittää.
PRINSESSA. jos heillä herkkä tunto on, kuin sun; kadehdin usein tuota onneas. LEONORA. Jot' itse hiljaa, puhtahasti nautit kuin harvat. Kas mun täysi sydämeni koht' ilmaisee, mit' elävästi tunnen; syvemmin tunnet sa ja vaikenet. Ei sua hetken lume häikäise, ei lahjo sukkeluus, ja imarrus sun korviis teeskennellen turhaan hiipii.
Haley lyhyesti sanoen luotti herra Shelbyn luonteen heikkouteen ja keskustelut hyvin selvään osoittivatkin, että hän ei ollut siinä lainkaan pettynyt. Mitä imarrus ja houkuttelu eivät saaneet aikaan, sen vaikutti uhkaus.
Mitä pidemmälle ennätetään, mitä korkeammalle tullaan, mitä enemmän armon aurinko luo valoa sieluumme, sitä paremmin kykenemme huomaamaan niitä vähäpätöisiä pilkkuja, joita jää sydämemme pohjalle." Hyvä asessori pitkitti kauan vakuuttaaksensa kamreerin rouvaa että hän on enkeli, ja imarrus ja mielen tyyneys pimentivät rouvan päättämystä.
Tästä hetkestä on koko elämäni ollut sotaa, jossa minulla on aseina ollut imarrus ja viettelys. Isääni minun täytyi puolustaa joka hetki. Kaikki ihmiset täällä vihaavat häntä.
Tuo mielet julki sä valtiaalle, Tuo julki, mikä on tarvis maalle, Ja mitä kansasi halajaa! Tuo julki miettehet sydämestä! Imarrus, juonet ei sua saa estää. Rakasta totta ja oikeaa. Sä kumppaneillesi kerro siellä, Ett' yhteiskunnass' on vaaraa vielä, Vaikk' onkin rauha nyt ulkoinen. Vaan rauha on kuni linnan vangin Tai sen, mi suuss' on jo kuolemankin, Ja aika aivan on murheinen.
Tämä hieno imarrus ja koko tuo komea ylellinen elämäntapa kenraalin talossa saivat aikaan, että Nehljudof kokonaan antautui nauttimaan ympäristön kauneutta, makeata ruokaa, keveätä ja mieluista seurustelua hänen piiriinsä kuuluvien hyvin kasvatettujen ihmisten kanssa, aivan niinkuin kaikki se, minkä keskellä hän oli viime aikoina elänyt, olisi ollut unta, josta hän nyt oli herännyt oikeaan todellisuuteen.
Meill' olkoon ansiona työ, Työ kunniallinen, Ja totuus vahva rintavyö, Jok' ei sydäntä syö, Vaan kantaa miehuuden. Tuo kumarrusten kunnia On halpain ansio; Ei nöyryys kiellä miehuutta. Vaan koirain tapana Imarrus olkohon. Ken möisi maansa onnea! Nuo henget irstaiset: He vieraan jalkapohjia Nuoleevat raukkoina, Kuin ruotuvaivaiset.