United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hei, hei, Ilja Rjepin, ja myös suru Suomen! Kuin Volga, kuin Volga, Sinä ruhtinas Ilja! Hei, hei, Ilja Rjepin! Hei, heili, hengen vilja! Ministeri Sokolnickille omistettu. Surun laps olet, Puola, vaan maailman suola, kun Europan taas pelastat, Sinä suuri ja sorja, et enää nyt orja, ja maatas kun niin rakastat.
Sekö, että hän oli Sakriksen ... heili ... tai vaimo ... vai mikä: kunhan oli jotain! Sellaista epäilystä ei Sakris ymmärtänyt. Taikauskoinen oli tämä ämmä tosiaan. Kukkelman ei tiennyt, pitikö hänen tällaiselle taikauskolle itkeä vaiko nauraa. Sitten hän suuttui ... ja yleensä rampa suuttui pian. Ei ruvennut kuivalle eukolle lisää selittelemään ... selvässä asiassa, tyhmälle ihmiselle.
Kesä kukkii kaunehinna, luonnon lapset karkeloi, juhlii metsän laaja linna, meren kaunis kannel soi. Kera käy hän naisen nuoren lehtotietä lempeää, hehkuu huiput onnen vuoren, karkaa haave hourupää. Huojuvi heinä, kuiskivi kukka, virkkavi viita: »Saapuvi syys, heilimme jälleen, heili ei koskaan henkesi nuori, halla min hyys.»
Ja niinkuin airueena aamunkoiton tuoksahtaa tuulen toukokuisen henkäys, lemulla kukkain, ruohon kyllästetty, niin tunsin otsallani tuulenleyhkän ja sulan huomasin ma suihkavaksi, mi tuoksui Taivahan ambrosialta, ja sanat kuulin: »Autuaat, joit' armo niin valistaa, heili' ettei kurkun ilot halua liikaa lietso rintaluihin, vaan että korkein heille ain on kohtuus!» Viideskolmatta laulu
»Suokaas, nuori neiti, lantti», noin jos lausun, niinkuin tantti heti saarnan pitää: »Tokko, nokkas punottaa kuin kokko; mikä lienet, viinanjuoja, vanha varas, laiska ruoja!» Toisilla ei aikaa almuun, heili' on kiire voiton palmuun, parantamaan maailmata, jotta oikein suora rata saatais taivaan valtakuntaan!
Nyt huutaa se huuhkain ja hukka, min kummulla uusi on kasvava kukka, se kauhujen, mutta myös kauneuden lilja, jota tarkoitti tietojen, taitojen vilja, ja tahtokin myös monen hengen, mi heili, kun maat oli tyynet ja veet kuni peili ja kansatkin kulkivat kauneutta kohti, hämy yllänsä ylväs ja koi, joka hohti. Yö uhkaa, se raju!
Ja tiedä, että pyhä niittu tämä, täys siementä on kaiken-kasvullista ja heelmää kantaa, maan mi pääll' ei heili. Puroa tätä pulputa ei suoni, min huurut täyttäis hallan muuntelemat kuin virrat kuivaen tai kasvain vierii, vaan ikilähteestä se ilmi läikkyy, Jumalan tahdosta taas saaden vettä niin paljon kuin se kadottaa suin kaksin.
Ja tiedä, että pyhä niittu tämä, täys siementä on kaiken-kasvullista ja heelmää kantaa, maan mi pääll' ei heili. Puroa tätä pulputa ei suoni, min huurut täyttäis hallan muuntelemat kuin virrat kuivaen tai kasvain vierii, vaan ikilähteestä se ilmi läikkyy, Jumalan tahdosta taas saaden vettä niin paljon kuin se kadottaa suin kaksin.
He hoviss' ovat, Ja, niinkuin luulen, käsky heili' on näyttää Tän' iltana jo hälle. POLONIUS. Aivan oikein; Ja näytäntöön mun kauttani hän kutsuu Molemmat teidän majesteettinne. KUNINGAS. Halusta aivan; sangen hauskaa mulle, Ett' on hän sillä päällä. Hyvät herrat, Hänt' yhä vietelkää ja kiihoitelkaa Huveihin moisiin. ROSENCRANZ. Kyllä, majesteetti. KUNINGAS. Sinäkin, rakas Gertrud, jätä meidät.
Ja niinkuin airueena aamunkoiton tuoksahtaa tuulen toukokuisen henkäys, lemulla kukkain, ruohon kyllästetty, niin tunsin otsallani tuulenleyhkän ja sulan huomasin ma suihkavaksi, mi tuoksui Taivahan ambrosialta, ja sanat kuulin: »Autuaat, joit' armo niin valistaa, heili' ettei kurkun ilot halua liikaa lietso rintaluihin, vaan että korkein heille ain on kohtuus!» Viideskolmatta laulu