United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kaaduin ja kalisit kaatues aseet, ja niinkuin unelma poisväikkyi pakeneva sielu. Tässä seison nyt helistellen hampaitani, ja sinun kauttas, vertajanoova villi. Oi! kiitä ettäs olet nyt tyhjä sumukuva; jos olisit vielä lihaa ja luuta, niin sydämmes nyt povestasi kohta temmaisin, niin totta kuin olen kunniallisen sankarin sielu. FUCHS. Resuun, veli kulta, resuun!
"Minä en ylipäänsä voi käsittää, koittaako koskaan päivä, jolloin ikävöimättä taidan kuulla puitten huminaa ja laineitten loiskimista; mutta minä opin hillitsemään ikävyyttäni, samaten kuin olen hampaitani kiristäen minä osoitin paperia pakottanut itseni oppimaan kirjoittamaan tätä." Herra Claudius kääntyi viheriän ikkunan varjostimeen päin, ikäänkuin olisi hän tahtonut lukea sen lankoja.
Mene siitä sisuksinesi! Se hyvä. Mutta mihinkäs minä ne oikeastaan panen? SUSANNA. Hyvänen aika sentään. Mihin nyt joudun tuollaisen kykenemättömän palvelijan kanssa. Ihan olen armoton! Kyllä sitä on viikeri, sitä Enokkia kuitenkin. Nyt en löydä hampaitani mistään. Joka paikan olen etsinyt, mutta turhaan! SUSANNA. Sepä kumma? Mihin sinä ne eilen panit?
Hampaitani viiltää vielä, kun ajattelen sitä. Hän löi minua nyt, niinkuin hän olisi tahtonut lyödä minut kuoliaaksi. Koko sen melun ohessa, jonka me nostimme, kuulin heidän juoksevan portaita ylös ja huutavan minä kuulin äitini huutavan ja Peggotyn. Mr.
Ihan siinä savipadassa, josta sinun henkesi likaviemäriin viskattiin. Sieltähän se isäsi on sen humalapäissään löytänyt.» Tuli siihen taasen uusi ostaja. Nuori, pulska mies. Hän taputti minua kaulalle, jutteli minulle ystävällisesti, katsoi hampaitani. Oikein tuntui hyvällä monesta aikaa olla niin hyväntahtoisen ihmisen kanssa tekemisessä. Ja kuinka kävikään. Hän ajoi minulla, ja kaupat syntyi.
Goneril! Valkealla parralla! He liehakoivat ympärilläni kuin koirat, ja sanoivat parrassani olleen valkeita karvoja, ennenkuin siihen mustia tuli. "Niin" ja "ei" kaikkeen mitä sanoin. "Niin" ja "ei" yhtä haavaa ei ole hyvää raamatun oppia. Kun sade mua kerran kasteli ja tuuli kalisutti hampaitani; kun herranvoima ei käskystäni vaiennut; silloin sain heistä selvän ja tulin heidän jäljillensä.
Sen paremminhan heidän kannaltaan katsoen ei kannattanutkaan vartioida sisään suljettua ja käsistään köytettyä vankia. Aurinko oli jo laskullaan, ja hämärän tuloa odotellessani istahdin kumollaan olevalle kalanelikolle ja aloin tarkastella käsiäni kytkevää nuoraa. Kun olin hetken käyttänyt hampaitani, huomasin ilokseni nuoran höltyvän.
Olin melkein kiljahtaa sitä kuvaillessani, mutta purin hampaitani ja rupesin jälleen tuskallisesti lukemaan jokaista kuuluvaa askelta, jokaista kaukaista vaunujen jytinää. Niin kului tunti tunnin perästä. Ei isänikään ollut vielä palannut. Neiti Fliednerin käskystä oli Erdmann ollut kuulustelemassa Karolinenlustissa.
Ei, samalla, kun avaan sydämeni, niin näytän hampaitani, ja jos se ei auta, niin ammun luodin otsaani. Ei, piru vie, sitä en sentään tee! No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas! Vesterkvist. Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte hyvin. Kummellund. Oh, kyllä minä voin mutta minulla on niin hiton kiire enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa. Vesterkvist.
Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. Sairasko? Voinko auttaa? KATRI. Et voi. Anni tulee avuksesi. KATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi. HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla. Niin minustakin. HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka poikki. Poika tulee! Yksinkö täällä tynnyri kopisi? Katri kultani!