United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suruiseksi se vihjailu teki Mertsin, mutta ei hän siitä vielä sen enempää välittänyt. Kukapa tiesi, millainen äidin kohtalo oli ollut, ehkä oli köyhyys ja kurjuus hänet kaikkeen pakottanut. Ja varmaan oli äiti jostakin salaisesta ja hellästä syystä antanut pojalleen ristimänimenkin Mertsi, nimittäin Schmerz, joka merkitsee Tuskaa: Genoveva-kirjasta otettu nimi, sama kuin Genovevan poikasen.
UUNO: Koetan olla ajattelematta. MARTTA: Sinä kuitenkin voisit, jos vaan tahtoisit, saada kaiken käännetyksi ihan toisin päin. UUNO: Tarkoitat, että isä on vallassani ja voisin siis pakottaa? MARTTA: Jokseenkin niin tarkoitan. UUNO: Eikö ole paha pakottaa isäänsä? MARTTA: Sinä et voi mitään unohtaa. UUNO: Hm. MARTTA: Olethan pakottanut omissa asioissasi. UUNO: En milloinkaan.
Sven seisoi hetken liikahtamatta ja katseli isää; sitten kiiruhti hän huoneesta. Mutta kun Sven vapautui myrskypyörteestä, joka tuolla sisällä oli hänen ympärillään riehunut ja ikäänkuin pakottanut hänet miehuulliseen taisteluun oikeutensa puolesta, silloin puhkesi taas hänen lapsenmielensä epätoivoisella voimalla esiin.
Mutta miehet, jotka sairaus oli pakottanut luopumaan työstä ja toiminnasta, näyttivät yleensä synkän näköisiltä miettien nähtävästi ainoastaan kipujansa.
En enään uskaltanut Susannaan katsoa, jotten häneenkin saattaisi mustaa merkkiä, enkä voinut olla tarkastamatta lattiaa jalkojen alla nähdäkseni, oliko ehkä siihenkin jäänyt mustia jälkiä. Ajattelin merimiestä, joka Vaagenin kirkossa oli lumonnut papin tyttären ja jonka omatunto oli pakottanut lähtemään kirkosta papin lukiessa siunausta, kun sitä vastoin minä olin tuomittu jäämään paikoilleni.
Pakottaa jalkoja, niinkuin niitä aina on pakottanut, kuinka kauan lieneekään, niin kauan kuin muistaa ... liikkeellä ollessa, seisoessa yhdessä kohden, särkee kaikkia yht'aikaa, ei yhtä enemmän kuin toistakaan, ei erittäin kovasti, mutta aina ja tasaisesti, sitä säännöllistä, hiljaista jomotusta. »Tulisin minä sentään vielä jaloistani toimeen, kun vain kävisi syönti.»
Hän tunsi riittävän hyvin omasta kokemuksestaan hurjan halun uhrata isänmaanrakkaudelleen vapautensa, onnensa ja elämänsä, ymmärtääkseen, mikä vanhuksen oli pakottanut tähän mielettömään tunnustukseen. »Näillä risteillä», jatkoi kirkkoherra, »olen seitsemän vuotta sitten haudannut miehen, joka julmuudestaan ja hurjista himoistaan huolimatta oli siihen asti ollut ystäväni.
Ruoskan iskuin on hän pakottanut hänet yön hämyssä ja sumussa menemään ja mutta luuletteko, että minulla sen jälkeen vielä on lasta? Ei, herra, kironnut olen koko naikkosen hän ei ole enää lihaani ja vertani olen hänelle sanonut »
Minä en ole pakottanut vastaajaa saatavissani maksamaan penniäkään liikaa, jota paitsi minä olen Jumalan palvelija ja hänen pyhän evankeliuminsa saarnaaja, mikä tekee syytöksen vielä raskaammaksi. Toivon, että korkea oikeuskin ymmärtää minua ja tuomitsee tämän hävyttömän vastaajan tästä teosta mitä ankarimpaan rangaistukseen.
Eikä hän huikaissut minua vaatteittensa valkeudella, eikä korkeutensa kunnialla minua maahan pakottanut. Mutta hän pysähtyi minun eteeni pyhänä ja hiljaisena ja ojensi kätensä minulle ja esti siten minut hänen eteensä polvilleni lankeamasta: Sinä olet hyvä, hän sanoi, yhtä hyvä kuin minäkin. Minä uskon sinuun. Miten saatoin minä vastata niin yliluonnolliseen, niin ylitaivaalliseen hyvyyteen?