United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tietysti! Milloin hyvänsä... Kiitoksia! Minä tulen kohta. Taneli puristi Hetvin kättä niin voimakkaasti, jotta tämä oli vähällä kiljahtaa. Jälekkäin tulivat he molemmat porstuaan, jossa herastuomari jo jäähyväisiään heitti Salmelan isännälle ja emännälle. Hyvä oli, kun löysit neulani koristuksen, sanoi Hetvi ikäänkuin selittäen läsnäolijoille, minkä vuoksi Taneli oli kamariin tullut.
Kun he sitten ryntäsivät vävypojan, kreivi Göstan huoneeseen, heittäytyi West nopeasti erääseen vaatekaappiin. Samassa silmänräpäyksessä oli siinä jo Sara rouvakin huutaen: »Onko West täällä?» Kreivi naurahti ja kysyi: »Mitä asiaa anopilla olisi hänelle?» »Minä tapan hänet!» Silloin kiljahtaa West vaatekaapissa, kauhistuneena hirveästä uhkauksesta ja ilmiantaa siten piilopaikkansa.
Ei muuta kuin lammas karsinasta, se sydänyönä kokonaisena muuripataan ja sellaisena pöytään, jonka ympärillä urhot sitte mässäsivät. Mutta kesken kaiken hän saattoi kiljahtaa kuin hullu, nousta silmät pyöreinä pöydästä ja läimiä ruoskalla ympärilleen, höpistä käsittämättömiä sanoja, rynnätä ulos ja ajaa karkuuttaa huutaen ja ulvoen tiehensä.
Hän viskasi laudan ammottavan kaivon yli, seisahtui tukevasti sen keskikohdalle jalat hajalleen, otti voimakkaasti neiti Fannyn vyötäryksistä ja heitti hänet kevyesti yli. Neiti Fanny ehti kiljahtaa vasta yli päästyään. Hän putosi maahan melkein istualleen, mutta hyppäsi sukkelasti jälleen ylös. Se oli hyvin tehty! Herra Vuorela, jos minulla olisi laakeriseppele, kruunaisin minä sillä päänne.
Niin pian kun ruumis-aluksen seurassa tulevista veneistä yleinen coronach-virsi alkoi kaukaa kaikua, vaikenivat kaikki syrjäiset valitus-sävelet kohta, aivan kuin variksen vaakunta ja haukan vinkuminen vaikenevat, kohta kun kotka vaan kerran kiljahtaa.
Olin melkein kiljahtaa sitä kuvaillessani, mutta purin hampaitani ja rupesin jälleen tuskallisesti lukemaan jokaista kuuluvaa askelta, jokaista kaukaista vaunujen jytinää. Niin kului tunti tunnin perästä. Ei isänikään ollut vielä palannut. Neiti Fliednerin käskystä oli Erdmann ollut kuulustelemassa Karolinenlustissa.
TOMMI. Mitä tapahtuman pitää tapahtuu, eikä auta siinä ihmislapsen vastaanponnistus. Istukaat rauhassa vaan, niin olette viattomat kuin lampaat. Ja tietkäät, ettemme teitäkään jätä osattomiksi. TITUS. Vartokaat vähän sen lekkerin kanssa. ARISTARKUS. Seis, muuton leimahtaa, paukahtaa ja kiljahtaa! 4:S SOTAMIES. Mitä tahdotte? TOMMI. Vähän vuorotella kanssanne. Ettehän jaksa kauvemmas.
Silloin näkee hän tikapuiden kaatuvan ylenpäin, näkee miehen heilahtaen syöksyvän alas; hän kiljahtaa raivoisasti, rientää niin nopeasti, kuin jalkansa kantavat, ulos huoneesta, käytävän yli, rappuja alas.
Sitten mentiin kaarena ilmassa, tehtiin välillä pari kuperkeikkaa ja pudottiin suinpäin keskelle lahtea, niin että vesi soi koskena korvissa ja nuo pienet hopeankarvaiset kuutamokalat näyttivät joka suuntaan peljästyneinä pakenevan. Kerran vain ehti Musti kiljahtaa mennessään. Ja sitten ... sitten tuli kaikista pahin.
Voi tuskaa, voi ja itkua Hovissa ja kaupungissa, Voi äitiä ja lastansa Laineiss' ylen kuohuvissa. Vaan kokko ilmass' uikselee Se laskihe tynnyrille, Se vanteen siitä katkaisee Taas lentävä taivahalle. Kun toinen kokko kiljahtaa, Niin äitipä rukoilevi: Taas vanne poikki paukahtaa Ja ranta jo lähenevi.