United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annaliisa. Kaksikymmentä markkaa! Miten kiittäisinkään teitä? Neiti Hyvönen. Tuo vasu tänne, Mandi! Palvelustyttö. Paikalla, neiti! Tässä teille uusi villainen talvipuku. Neiti Hyvönen. Se on, kuten sanoin, yhdistyksen lahjoittama samoin kuin tämä sarkanuttukin on yhdistyksemme joululahja teidän miehellenne. Se on liiaksi! Neiti Hyvönen. Ell'ei hän vaan jo olisi kuollut viluun! Häyrinen.
Minä käyn erään naisyhdistyksen asioita... Tulen tämän seuran puolesta tuomaan teille muutamia pieniä joululahjoja... Annaliisa. Meillekö? Neiti Hyvönen. Niin teille... Vast'ikään kerrottiin ja ennakoltakin tiesimme, että olette vähissä varoissa ... olette köyhät. Harras toivomuksemme olisi jollakin tavalla lisätä joulu-iloanne. Meidän joulu-iloammeko? Ovat muistaneet meitä!
Tässä muutamia elämäkerrallisia tietoja hänestä: Uudenkirkon pitäjän Orivon kylän Jaakkolan isännällä Erik Erikinpojalla ja hänen vaimollaan Maria Erikintyttärellä oli kolme poikaa, Efraim, Erik ja Josef, ja kolme tytärtä, Maria, Adonika ja Annaliisa. Runoilija Efraim Erikinpoika syntyi Toukok. 27 p. 1791.
Inkeri kätki kasvot käsiinsä, ja kyynel toisensa jälkeen vieri laihtuneiden sormien lomitse. Silloin tulivat Annaliisa ja Heikki juosten, kädet täynnä kukkasia. Tässä on äidille kukkia, huusivat he yhtaikaa. Ne ovat Sormulan pellon pientarelta. Siellä Pentti ja Paavo ovat aidan panossa. Minä löydän sinne tien jo aivan yksin, kertoi Annaliisa loistavin silmin.
Mitäs hyötyä siitä, että olisit sen salannut? Ennemmin taikka myöhemmin olisi Annaliisa kuitenkin saanut tiedon siitä. Pääkkö. Niinpä kai ... sillä tavoin itsekin ajattelin. Mari. Pianpa sellaiset tapaukset tulevat kuuluviin. Vai tappeli juomapäissään! Senkin vetelys!
Inkeri meni nostamaan pataa tulelta ja rupesi ammentamaan rokkaa vateihin, Siljakin saapui maitoraintoineen; Annaliisan tuoppi ja Mirrin kuppi saivat siitä täytensä. Ruvetkaa ruualle, kehotti Inkeri. Johan nyt on nälkä. Pölkkypurolaiset viipyvät kenties kauankin. Mielihyvällä istuutuivat vanhukset höyryävän rokan äären. Annaliisa asettui Pentin viereen. Pikku Heikki heräsi.
Sillä jos vaan pidetään silmällä, että näytellään siveelliseen henkeen kirjoitettuja näytelmiä, niin ei niistä tarvitse turmelusta pelätä, vaan on niiden vaikutus katsojiin epäilemättä oleva päinvastaista laatua. Turussa Marraskuun 3 p:nä 1892. Tekijä. Henkilöt: Erkki Häyrinen. Annaliisa, hänen vaimonsa. Mari. Pääkkö. Neiti Hyvönen. Palvelustyttö. Lähellä sivuovea huono pöytä ja sen takana tuoli.
Sormulan uusi tupa on valmis. Annaliisa levittelee lehtiä sen valkoiselle lattialle. Inkeri asettelee suurta kukkivaa tuomen oksaa nurkkaan kangaspuiden taakse. Karjapiika, vanhin noista Tikka-vainaan lapsista, jolle Tuomas muinoin hätä vuosina kävi suolan viennissä, astuu tupaan. Nyt on Mansikki pihassa, sanoo hän. Menkää yhdessä sitä viemään, käskee Inkeri. Ottakaa Heikki mukaan.
Kohta kumminkin täytyi hiljentää vauhtia, kun vanhukset hengästyivät. Tie Pankajärvelle kulki sysimiesten pirtin sivutse. Oltiin jo aivan likellä sitä, kun Annaliisa, katsoen Pentin olkapään yli, viittasi kädellään suurelle aholle päin ja huusi: Tuolla miehet kantavat isoja jääpuikkoja. Pakolaiset vilkaisivat taakseen. Voi hirveätä! Siellä kolme miestä riensi heidän jälkeensä.
Eikä tikkua, ei edes lastua, millä lämmittää! Missä, missä viipynee Erkki, joka jo eilen lupasi tulla kotia rahoineen? Toinen Kohtaus. Annaliisa ja Mari. Mari Hyvää huomenta Annaliisa! Pistäydyin vaan ohimennen, torilta palatessani pikimältään tänne sisään vähän lämmittelemään ja toivottamaan sinulle onnellista joulua.