United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen Herran voideltu. Hänen varoituksensa ei ole tavannut minua." "Nyt se tapaa sinun. Ylenkatsooko kuningas Herran profetissaa? Se on Ahabin synti." "Sinuako ylenkatsoisin? Sitä suuta ylenkatsoisin, joka on voittojeni julistaja? Se olisi sulaa Jumalan pilkkaa. Ennusta triumfia, Ester, eikä Alroy koskaan epäile innostustasi." "Hän epäilee sitä nyt. Minä näen, että hän epäilee sitä nyt.
MIKA. Vaan koston polttavimmat hiilet hän On lakaiseva varvuin tulisin Päälaille Ahabin. Ma seuraan sua. Temppelin ovet aukeavat, ja sieltä lähtee juhlasaatto, joka kiertää näyttämön ja menee oikealle.
Miksi en Ma saanut pauhinassa taistelun Kuninkaan kostonmiekkaa heiluttain Niin lakaista kuin hävittävä myrsky, Tai kaatua kuin honka taipumaton! Vaan viel' on alla vaarumaton maa Ja käteni voi miekkaa heiluttaa; Ma näytän heille vielä Ahabin. Oikeasta vuoren solasta tulee BENHADAD, perimmäisestä JOSAFAT päälliköiden kera näyttämölle. Molempiin soliin tulee sotamiehiä.
Sen usein Israeli unhotti Ja muukalaisten ystäväksi muuttui Ja kansain jumalia palveli; Vaan profeettojen saarna suolainen Ja Jahven rangaistukset aina sen Sai hylkäämähän synnin alttarit Ja Herran kirkkautta etsimään. Vaan sitten kun sa Siidonista saavuit Ja nousit ohjaajaksi Ahabin, Te tahdotte tään kansan paaduttaa, Hävittää isäin oikeudet pyhät Ja Israelin pakanoihin liittää.
Nää ehdot täyttävätkö toiveenne? AHAB. Sen täyttävät ne. Juuri samat ehdot Suunnitti äsken mieli Ahabin, Mut Benhadad ne ehti ilmi tuoda. Siis ojentaa nyt voimme rauhan kättä. Ne merkkinä sen menestyksen olkoot, Min liitto Damaskun ja Samarian On kasvattava veljeskansoille! Nyt soikoot tässä huilut, symbalit, Ja nuoret neidot ilohyppyyn käykööt, Ett' ihastuisi suuri vieraamme!
Sen uskot kuultuasi: Benhadad On mahtavalta tietäjältä kuullut Tään sodan loppuvan, kun Ahabin Lyö kuoliaaksi ase Syyrian; Hän siksi kaikki verihurttansa On usuttanut kuningasta kohden, Vaan muita säästämään on käskenyt. Ma sain sen kuulla Baalin armosta. Mun toimestani Juudan Josafat Nyt kuninkaana taistelua johtaa, Ja halpa verho kätkee Ahabin.
JOSAFAT. Tät' arvopaikkaa en voi hylkiä. AHAB. Siis minäkään en teiltä sitä kieltää. Ma suostun ehdotukseen, kuningatar. Se on sun asiasi pelastus! AHAB. Ma vaihdan puvun sulta, Obadja. Sa kuninkaana täällä vartioit, Ma Obadjana taistelussa lyön; Mut, kautta kuoleman ja kadotuksen, He iskuistani tuntee Ahabin. JOSAFAT. Mua Samarian, Juudan miehet kuulkaa!
Suo kätes, kuningatar, Ovelle käymme häntä vastahan; Hän kärsimänsä kovan tappion Pois unhottakoon hetkeks seurassamme. Hän aikoo heittäytyä maahan Ahabin eteen, mutta tämä sulkee hänet syliinsä. AHAB. Teit' enkö äsken, herra kuningas, Ma nähnyt täällä orjan muodossa? BENHADAD. Kun orjana ma tulla uskalsin, Niin armonne loi orjan kuninkaaksi. AHAB. Nyt kuninkaana tervetultua!
BENHADAD. Sa, karkoitettu Israelin mies, Näyt rakastavan omaa vertasi; Vaan kädessäs on ase Syyrian, Sit' et voi käyttää vahingoksemme. Siis kuulkaa, miehet, kuulkaa, päälliköt! Kun sota kuolemalla Ahabin Saa lopun, siksi se on tahtoni Kun vihollista vastaan taisteluun Me ryntäämme, niin teidän kaikkien On häntä tähdättävä. Pienemmät Saa eloon jäädä, yksin kuningas Vain surman saakoon.
Ja Israel Ei yksin hänen omaisuuttansa Nyt enää ole. Hänen tarhaansa On pakanuuden ruoho juurtunut; Ja sotaa hänen kanssaan vallasta Käy voitokkaana Baal ja Astartte. Hedelmät sangen karvaat Jahvelle Luo Ahabin ja Isebelin kylvö. Niin kostonriemu mulle nautinnon Tuo katkerimmassakin murheessa.