United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miss' syöksyvi vuorilta virran vyö ja pauhaten paasia vasten lyö, siell' alla sen paateron vaahtoisen on Ahdilla luolansa vilpoinen. Jos suv'yössä rauhaisassa käyt yksin sä rantamaa, niin kuohujen pauhinassa soi laulua hurmaavaa. Se on hän, se on hän, itse Ahti se on, mi kuohuissa laulavi laulelon.
Luonnostaan ei Suomen mies Kiireinen oo, sen hän ties, Siis hän pyysi tulistuttaa Kulkua, ei rohkeutta. Piti piippu olla vaan, Muuten hyv' ei ollutkaan, Kun hän piipustansa maisti, Riemuin voitettunai taisti. Ja hän pauhinassa kun Tupakkaa panj piippuhun, Lähin mies sai viivähdellä, Tulta hälle viritellä.
Temmellyksen pahimmassa pauhinassa huomaa Sandoval kaksi suurta venettä, jotka palatsista päin tullen yrittävät järven poikki, samassa kun suuri joukko pienempiä veneitä raivokkaasti lentää hänen prikiensä kimppuun. Sandoval käskee, nähdessään suuret veneet, Garcias Holquin nimisen alipäällikön, joka kuljettaa pientä prikiä, ajaa niitä takaa.
Sanoi sitte Jesukselle, Lausui suurella surulla, Kuiten toivolla todella, Uskon kanssa kaunehimman: "Herra aivan armollinen Muista syntistä minua, Koska kuljet kunniahas Astut vahvaan valtahasi." Jesus aivan armahasti Sanoi suulla lempeällä: "Vakaisest' sinulle vannon Uskos puolesta parahan, Ennen ehtoota tän päivän Olla saanet ilmeisessä Paratiisin pauhinassa, Minun kanssan' kunniassa."
Miksi en Ma saanut pauhinassa taistelun Kuninkaan kostonmiekkaa heiluttain Niin lakaista kuin hävittävä myrsky, Tai kaatua kuin honka taipumaton! Vaan viel' on alla vaarumaton maa Ja käteni voi miekkaa heiluttaa; Ma näytän heille vielä Ahabin. Oikeasta vuoren solasta tulee BENHADAD, perimmäisestä JOSAFAT päälliköiden kera näyttämölle. Molempiin soliin tulee sotamiehiä.
Tuulet vaikka kallioihin Kultapurren löisi, noihin Kuitenkaan ei särkyis se. Uljaasti se tuulten kanssa Kamppailisi matkallansa Ijäisyyden rannoille. Puisen purren luodoillensa Myrskyt iskee huviksensa! Kallioihin murskaks lyö. Siitä pelastua minne? Kun ei rannikot näy sinne, Kun on synkkä myrsky-yö. Niinpä usein maailmassa Kohtaloiden pauhinassa Ihmislapsen laita on.
Onnellisna eläisin, Hyv' ois mökki pienoisin, Kun vaan laulaa saan. Sodan pauhinassa ois Multa kuolon pelko pois, Kun vaan laulaa saan. Mun jos kahlein vangittais, Vapaus rinnan valloittais, Kun vaan laulaa saan. Sairaana jos vaikeroin, Silloinkin iloita voin, Kun vaan laulaa saan. Haahmoin kanssa taistellen Murran henget manallen, Kun vaan laulaa saan.
Sille laulankin, sentään toista Etsin onnea elämän. Etsin onnea kestävätä, Pysyväistä ja eheätä, Jota rintani kaihoaa, Johon myrskynkin pauhinassa, Elämässä ja kuolemassa Voipi luottaa ja uskaltaa! Oi, ken onnen tuon kaihoomani Antaa voipi mun rintahani? Mihin toivon ja uskallan? Sinä, Herra, vain voit sen, Sinä, Sinuun toivoni kiinnän minä, Sinä olet, jota kaihoan!
Taistelun pauhinassa oli ruumiisi minulle kilpenä; marssiessamme sain useat kerrat kokea sinun hellää huoltasi, ja vielä nytkin näen alttiiksi-antamisen tulen säihkyvän silmissäsi. Mistä se tulee? Enhän sinua tunnekkaan..." Veli Starck vastasi tukahutetulla, mutta syvällä mielen-liikutuksella. "Se on pyhä velka, jota maksan isäsi muistolle. Hän elää uudistettuna sinussa.
Ja suuren kaupungin kun pauhinassa sa turhaan etsit, etsit itseäsi, sa tunnet, että tuolla, Pohjolassa, on iäks vangittuna elämäsi. KEV