United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Paremminhan tuo poika on sinun kuin minun ... totta nyt pane hänet mihin ikänä tahdot", sanoi isäntä tylysti, mutta myöntywästi. "Kas niin, Israeli, arwasinhan minä, ett'et sinä woi kieltää ... ilman aikojaanhan sinä wain olet estellyt ... tiesinhän minä sen.
Kuolla paremp' oisi elämää, Mi murhaa hirveämmin raatelee, Ja haudaks' sopivainen seutu tää, Joss' elo luonnon iki-vaikenee: Niin, tuossa luolan kivipermannolla Sais luuni valjeta, ja ainiaan Minulta rauhass' Israeli olla Ja papit palvella sais Baaliaan.
Ne häntä vartioivat Niin kauan, kunnes kuulla saavat he, Mit' olet kohtalostaan päättänyt. AHAB. Hän tänne tulkoon! Niinkuin veljeni Mä hänet vastaan otan. Häneltä Mä ensin kuulla tahdon, minkälaista Hän korvausta meille tarjoaa Vahingon palkinnoksi, jonka saanut On Israeli tästä sodasta. En vaadi liikoja.
AHAB. Nimessä kruununi ja valtikan Ma surkuttelen, että impeesi Baal silmänsä on luonut. Lempes hukka Ei auttamaton liene kuitenkaan. Lepytä harmis! Onhan Israeli Niin täynnä neitoja kuin vuohia Sun kotiseutus kalliot; sa niistä Parasta itsellesi valitse! Ma valvon sitten, ettei vieraat ketut Saa viinitarhaas turmelemaan tulla.
"Minä haluaisin sinun kanssasi, Israeli, keskustella eräästä asiasta!" sanoi eräänä iltana Jykylän emäntä isännälle, kun he oliwat kahdenkesken kamarissa. "No, mitä waan? Eihän waan sitä ainaista wanhaa wirttä?" "En oikein ymmärrä, mitä sinä tarkoitat tuolla wanhalla wirrellä, sillä eihän wirret koskaan wanhene", sanoi emäntä.
Minun mieleeni ei ole koskaan juolahtanutkaan semmoista ajatusta; luulen waan, ett'ei talonpojallekaan olisi miksikään haitaksi, waikka hänkin saisi jotakin oppia. Suotta kai sinä, Israeli, waan semmoisia puhut; et suinkaan sinä sitä todella sano ... enkä minä usko kuitenkaan, waikka wielä mitäkin sanoisit, ett'et sinä päästä ... en waikka..." sanoi emäntä, ja katsoi miestänsä lempeästi silmiin.
"Minkähän suuren sitten luulisit pojasta tulewan, jos hänet kouluunkin panisi?" "Enhän minä hänestä suuria toiwokaan, mutta antais hänen koettaa; aina hän siellä kuitenkin jotakin oppisi." "Sinun mielestäsi poika pahasesi on kai liian hywä talonpojaksi, wai kuinka?" sanoi isäntä tylysti. "Woi, älä niin sano, Israeli!
AHAB. Ei luulotellun rangaistuksen pelko Mun toimintaani muodostella voi; Jos säästän taikka en, se siitä riippuu, Mi valtakuntaa parhain hyödyttää Ja kuninkaalle sopivinta on. OBADJA. Kun noudatat sa Jahven lakia, Niin parhaan hyödyn Israeli saa; Jos toisin teet sa, silloin katkeran Tuo luultu voitto sulle tappion. AHAB. Saat säästää neuvos, kunnes pyydän niitä.
Sillä wähitellen rupesi Israeli isäntä kaikkea omaisuutta omanansa pitämään, ja äitiä ja poikaa piti hän waan tahdottomina wälikappaleinansa. Sentähden katsoi hän poikaakin waan siltä kannalta, että tämä ilman mitäkin haaskaa hänen tawaroitaan ja on suotta tarpeetta hänen ristinään ja waiwanaan.
Antin täytyy tulla esille. Antti pitää meidän saada teilatuksi, huusivat muutamat äänekkäimmät. Schmidtfeldillä oli näet ollut kaksi mainiota renkiä, Israeli ja Antti, jotka hän oli lähettänyt viskaaleina lääniä kiertämään, ja missä nämä raa'at verenimijät liikkuivat, siellä he kiskoivat viimeisenkin äyrin, milloin herralleen, milloin itselleen.