Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
No niin, minä kirjoitan nyt uuden reseftin ja niitä lääkkeitä mitä tällä annetaan, niin ottakoon se herrassöörinkisi neljä ruokalusikallista päivässä ja kolmeen päivään älköön hän syökö niin einettäkään, ymmärrätkö? SAARA HUMALISTO. Kolmeen päivään? Mutta aivanhan se sitte kuolee, muutenkin niin laiha ja HOFFMANN. Sano niinkuin minä käskin! SAARA HUMALISTO. Kyllä, kyllä.
GLOSTER. Armas herra, Tiedätten, kuink' on herttuan luonne kiivas, Kuin luja häll' on, taipumaton mieli. LEAR. Haa! Kosto, rutto, surma, tuho tulkoon! Kiivasko? Kuinka? Gloster, Gloster, tahdon Cornwallia vaimoinensa puhutella. GLOSTER. Sanonut sen ma olen heille, herra. LEAR. Sanonut sen! Mua ymmärrätkö, mies? GLOSTER. Kyll' ymmärrän.
Kun minä rupeen juoksemaan, niin kiroo sinä ja juokse minun perässäni ja ole ottavanas minua kiinni. Ymmärrätkö? Kapteeni sanoi: Pitääkö minun ottaa sinut kiinni? Hinkki katsoi häneen, naurahti ja sanoi: Ota, jos saat. Mutta mene nyt, ja muista, älä ole tuntevanas. Kapteeni kiersi kokonaisen asuinkorttelin, ja kun hän lähestyi äijää seisoi Hinkki jo siinä ja otti tulta paperossiinsa.
Ei Robert ole niin tyhmä, että lakkaisi pyrkimästä dosentuuriin, jota varten hän on jo kuin itsestään määrätty. Se Snellman, se Snellman, huokasi ruustinna. Se on nyt vain sitä, että tätä isänmaata ei muka voida palvella muulla kuin semmoisella jollain erinomaisella, jollain suurella tavalla ... ymmärrätkö, on nyt olemassa sellainen henki, sellainen suunta, sellainen muoti. Muotia se on.
»Koskeivät he anna minulle päivällä pahaakaan rauhaa», vastasi tyttö. »Kyläläisetkö?» »Niin, herra.» »Mitä he tekevät sinulle?» »No, mitä he aina tekevät heittelevät ja paiskiloivat.» »Virran ylitse?» »Niin juuri, herra.» »Kun sinulle vasta tehdään pahaa, niin tule minua hakemaan.» Regina ei vastannut. »Ymmärrätkö?» Regina risti kätensä ja katsoi häneen rukoillen. »Mitä nyt?»
Mihin Herra minua käskee, sinne minä menen, mitä Hän minulta vaatii, sen teen minä, jos kohta, ... jos kohta, ... minun sentähden täytyisi uhrata sinut ja rakkautesi... Muista, että olen sanonut tämän sinulle, että vilpittömästi olen sinulle esittänyt periaatteen, jolle meidän tulee rakentaa koko tuleva elämämme. Ymmärrätkö minua?" "Ymmärrän." vastasi Gabrielle hiljaa, katsomatta häneen.
Poissa on voimani, poissa ovat nuoruuden kumppanit. Muiston haamut ainoastaan lisäävät kaipuuta, ja uudesta ajasta vieraantuneena olen kaksinkertaisesti yksinäinen. Ymmärrätkö minua? Oi, täydellisesti! Muistatko sitä päivää, jolloin erosimme linnanpihassa tuolla Hämeenlinnassa valan jälkeen? Isä, sitä en unohda koskaan.
Ja saatuansa myöntävän vastauksen hän puolestaan omasta nimestään ilmoitti: Ja minun nimeni taas on Iivana Ivanovitsh... Ymmärrätkö? Häh?... Niin että kuin en ymmärtäisi, myönsi ukko, suutaroi ja jatkoi: Matvei kuin Matvei, Iivana kuin Iivana. A kaikki me silti olemme syntisiä Herran edessä...
Jollei häntä lasketa kokonaan vapaaksi, sanoi hän, niin voipi hän istua lopun ajan talvella, sillä nyt häntä välttämättömästi tarvitaan elonkorjuussa. Ymmärrätkö? Eilen armollinen herra oli kaupungissa ja tänään saapuu tohtori Pognembiniin, sillä hän on saanut sinne kutsut. Eikä hän ole mikään saksalainen, ja hän kirjoittaa sinulle todistuksen.
Ymmärrätkö, Rietrikki; niin tekisin siassasi; jok'ei tahdo kuulla, sen täytyy tuntea, näytäppä nyt isällesi ja äitillesi että olet täysi mies ja varsin hyvästi taidat olla oma herrasi ja hallita itseäsi."
Päivän Sana
Muut Etsivät