Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Todellakin, minussa asui elämän-ilo, harvinainen minun heimossani ja yleensä alla pohjantähden. Tiedätkö, mitä se merkitsee? Ymmärrätkö, että elämä on silloin kuin silkkiä, että kukaan ei ole köyhä eikä kipeä, että kaikki karkeloi silmissäsi, maa, meri ja taivas ynnä kaikki niiden monenkaltaiset asukkaat?
Jos asia sinua niin rasittaa että se sinusta on kärsimätöintä, niin ole nöyrä ja ajattele että se kentiesi on Jumalan käsi, joka sydäntä veistää. Ja jos joku suru oikein sieluasi leikkaa, niin ajattele että se on Jumalan veitsi, joka leikkaa pois joitakuita epätasaisuuksia. Ymmärrätkö minua? Wappu nyykäytti päätänsä vähän epäillen.
Ja jos hulluttelen, niin teen sen siksi, että olen ikävystynyt ja kadottanut kärsivällisyyteni, kun en löydä etsittävääni. Minä etsin! ymmärrätkö? ja sentähden tahdon tulla suuremmaksi muita ihmisiä, koska ainoastaan sillä tavalla saatan tulla suurimmaksi taiteilijoista."
Mutta täytyyhän sinun sentään myöntää, että... LALLI: Minä annan rauhan muille, kun vaan muut minulle antavat. Ymmärrätkö? TUURA: Ka, ka, tietysti. Kuinka en ymmärtäisi? Mutta kun koko heimo, näetkös... Siksi en myöskään heimon käskystä ota murha-asetta. TUURA: Etpä et. Mutta... LALLI: Miksi minun ei anneta olla rauhassa? TUURA: Sitä ei kukaan voi sanoa. Mutta ne muut
"Puolamäen rinteellä". "Anna hevoisten seisahtua, laske minut tähän ja aja tästä vähän matkan päässä olevaan torppaan, jossa saat syöttää hevoisia, ja odota siellä tuloani! Jos joku kysyisi: minne menet, niin vastaa 'Oinolaan'. Ja jos tiedusteleisivat, miksi hevoset ovat märkänä ja ketä olet kyydinnyt, niin sano, että kuljetat erästä kirjettä Oinolan herralle. Ymmärrätkö?"
»Ymmärrätkö, isä ukko, ei mitään kitsastelua, ei mitään lumppuja... Tuo nainen tietää näet erotuksen oikean ja jäljennetyn tavaran välillä!» »Häh! Vai on hän sitä laatua», murisi vanha villakoira kuonokarvojensa takaa. »On, hän ymmärtää ne asiat yhtä hyvin kuin sinä ja minä, tiedätkös!» »Hm, mutta...»
Hän nousee sohvalta ja käy kiivaasti lattian poikki, istuutuen tuolille lähelle Olavia ja puhuen matalalla, läpitunkevalla äänellä, ikäänkuin tahtoisi sekä sanoin että katsein Olavin lävistää. »Me olemme naisia ymmärrätkö? Ja me kaipaamme rakkautta, kaikki, sekä hyvät että huonot ei, meidän joukossamme ei olekkaan hyviä ja huonoja, vaan me olemme kaikki samaa lajia!
"Missä Jumalan nimessä me olemme," kuiskasi vihdoin Jurri. "Suden kuopassa! ymmärrätkö?" "Voi hirvittävää!" "Sepä oli pirullisen ikävä kohtalo!" "
Ja muista ettet näytä sitä kenelle muulle. Ymmärrätkö? Mikä kirje tämä sitten ? BERTHA. Ei mitään se on minulta se on vaan mamman ja minun kesken. Ah, joku tulee! Piiloita, piiloita se, ettei kukaan näe ja muista vasta 15 minuutin perästä. Hyvästi! MIILI. Onko Fiina täällä? Ah, Bertha! Fiina on hyvä ja menee mamman luo. MIILI. Bertha, Bertha, sinä tiedät mitä on tapahtunut.
Kuinka todistajana? Mitä minun pitää ? Nora. Jos minä tulisin hulluksi ja olisihan se hyvinkin mahdollista Rouva Linde. Nora! Nora. Taikka jos minulle jotain muuta tapahtuisi jotain semmoista, joka tekisi, etten voisi olla täällä läsnä Rouva Linde. Nora, Nora, ethän ole täydessä järjessä! Nora. Ja jos sitten joku toinen tahtoisi ottaa päällensä kaikki, koko syyn, ymmärrätkö ? Rouva Linde.
Päivän Sana
Muut Etsivät