Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Ja metsä on sateenkuurassa ja päivä paistaa ja lintujen laulu soi ja kevät on mielessämme ja kevät on ympärillämme ja rakkautta huokuu koko maa. Lyyli! Birger! Minä rakastan sinua! Minun täytyy, täytyy saada rakastaa sinua, ymmärrätkö! Ah Birger!
'Sinä, palatsin arkontti, vangitset kaikki läsnäolijat. Ymmärrätkö? Kaikki. "'Onko se mahdollista? Katala petturi', huusi nuori Anicius ja hyökkäsi miekka ojolla herraani vastaan. "'Niin, tuossa on purppurainen kypärätöyhtö. Kuolema veljeni murhaajalle. "Mutta hän vaipui pahasti haavoittuneena jalkojemme juureen.
Sitä samaa köyttä, jonka avulla hän edellisenä iltana, metsän toisessa päässä oli kaatanut François Villon'in ihan keskelle tietä. "Ymmärrätkö?" hän tälle puhui innokkaasti, "mikä on kerran onnistunut, voi onnistua kahdesti... Pidäs tästä päästä... Minä, toinen pää hampaissa, ryömin tien poikki. Kuinpa ei vaan ritarit meitä huomaisi!"
Ja mitä syntisempi, sitä tärkeämpi, että on selvä päämäärä, takoi Johannes: Ymmärrätkö, koko asia on siinä, ettei anna perää päämäärästä. Juu, juu, kyllä, kyllä, mutta tarkoitan: ihmiset sentään aina kulkevat sitä toista tietä, jota sinä sanot kärsimyksen tieksi. Hm, pani Johannes ja venytti huuliaan peittääkseen ihmettelyään, ettei Henrik sittenkään ymmärtänyt.
Kotia palatessamme isäni kahden-kesken sanoi minulle: "Kitty, ymmärrätkö mr Herbertin virsiä?" "Luulen ymmärtäväni, isä," minä vastasin, "ja minä pidän niistä." "Pidätkö todella?" kysyi hän alakuloisesti; "no niin, luultavasti kaikki oikein jumaliset ihmiset niistä pitävätkin. Minä puolestani en ole voinut niitä koskaan käsittää."
Ymmärrätkö nyt, etten ole koskaan erityisesti tahtonut että sinä parantuisit. Ja olenpa suoraan sanoen nytkin siitä jotenkin välinpitämätön. Niin että nyt sen tiedät. Vendell, rakas, sinäkö rakastunut Maittaan! Ja minä kun en semmoista olisi aavistanutkaan, sinä raukka Kun kaikki suhteet sinun ja hänen välillä tietysti täytyy pitää rikkoutuneina ainakin sinun puoleltasi, eikö niin?
Kuulepas, minun täytyykin ruveta sinusta pitämään huolta niinkuin pikku lapsesta. Kerttu: nyt sinun täytyy heti mennä nukkumaan. KERTTU: Kyllä, kyllä, kunhan sinä vain lähdet. ALLI: Ja nukkua oikein kauvan. Ymmärrätkö KERTTU: Minä aionkin nukkua sekä kauvan että hyvin. ALLI: Se on hyvä se. Ja sitten sinun pitää ruveta tekemään jotakin työtä. Ei se käy, että sinä vain laiskana lojut.
»Valitse!» sanoi isä kylmän arvokkaalla äänellä. »Ja valitse pian, tuo toinen odottaa. Yksi sana vielä!» Hänen äänessään väreili vihlova, voitonvarma iva: »Jos sinä päätät nyt mennä, niin sinä lähdet tällä minuutilla, ja lähdet juuri samassa puvussa kuin aikoinasi tähän taloon tulitkin ymmärrätkö? Tee päätöksesi!»
Molemmat loistivat tyytyväisyydestä ja vilkkuivat toisilleen omituisella tavalla. Näin heti että heillä oli joku salaisuus keskenään. Ja niin se olikin, sillä kun Viikuna näki minut, niin tarttui hän eukon käteen, hymyili hölmömäisesti ja sanoi: saanko esitellä morsiameni. Kuulitko sinä? Morsiameni! Ymmärrätkö? Hän oli kihloissa tuon vanhan ihratynnyrin kanssa. Ymmärrätkö?
Ja nyt huomasi Syyne kauhukseen, että kantohan se puhuikin, kanto, joka oli olevinaan hänen isänsä, räätäli! "Miksi minua pelkäät?" jatkoi kanto. "Olenhan vain vanha kaatunut puu. Ymmärrätkö mitä sanon?" "Kyllä", sanoi Syyne. Hän oli huomaavinaan, että ääni kävi sitä selvemmäksi, mitä enemmän kanto puhui.
Päivän Sana
Muut Etsivät