Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja niin vaipuu silmän vaippa, Väikkyy punertava pimeys, Koska nukkuu nurmilintu, Uneen raukeneevi makeaan. Unohtaavi karjan kellot Paimen unen ihanassa maas; Kaikki Jalli unohtaavi Huovahtaen helmas paimenen; Yhdessä he uneksuuvat Päivän huolet kauvas heittäen. Honka heitä viihdyttäävi Ylähällä hiljaa hymisten, Ylähällä hongan huipus Heporastas vilkas visertää.
Siell' on myös Macduff; Pyhältä kuninkaalta avuks pyytää Northumberlandin hän ja Siward-urhon, Niin että näiden avulla jos työmme Pyhittää Hän tuoll' ylähällä taasen Vois ruokaa pöytään saada, öisin unta, Pidoissa murhaveitsist' erill' olla, Vapaana elää, tehtävänsä tehdä, Mi kaikki meiltä puuttuu nyt. Tää tieto Niin kuningasta suututti, ett' oiti Hän sotaa hankkii. LENOX. Sanan saiko Macduff?
Mitä sulho raatelevi? Korjoansa kirjottavi. Mitä tuolla korjasella? Neittä tuolla korjasella. Mitä neito raatelevi? Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkyttävi. Juoksin, juoksin joen vartta. Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Taattoseni veno souti; "Ota taatto venosehesi!"
Ajattele vaan sitäkin, kuinka suuresti sinua syksyllä ilahutti se, että meillä ylähällä on kirkas ja ihana päivänpaiste, silloin kun alahalla laksossa on sakea sumu. Entäs meidän juomavetemme, kuinka hyvää sekin on!
Pilgrim, joka laulajain kanssa istui ylähällä, nyykytti päätänsä laulun-johtajalle, joka yksimielisesti vastasi viittauksella. Faller ei nostanut päätänsäkään ylös, hän piti kättään molempien silmäinsä edessä ja ajatteli itsekseen: Melkein noin sinäkin Annille puhuit, vaan ei ole tietoa, mitä hän papille antaisi takaisin, jos hän vaan uskaltaisi suutansa avata!
Mutta ilo oli autuitten joukos, Ympärkaikui riemulaulu ihana, Kaikui laulu, soitto; ylähällä Lentelivät siivitetyt sinkoen, Lentelivät kultahisten torvein pauhus: Pylvästössä pyhä jylinä, Korkeuden helmas hymisevä sointu! Katso: Luoksenipa rientää pienoinen, Lapsi-enkel ilon voittamana rientää, Käsiänsä paukuttaen kiirehtii Kaunohinen: polviani syleileevi.
Leijonan emäntä kävi usein tervehtimässä ja ihanteli auringon suloutta täällä ylähällä. Leijonan isäntä tuskin näytti hahmoansakaan. Hän oli tullut vielä äreämmäksi kuin milloinkaan ennen.
Tämän näin mä, sydäntäni poltti, Kyynel juoksi poskelleni, Enkä ymmärtänyt, miksi itkin Mutta näinhän taivaan maan!» »Ei mun lapsein! Tuolla ylähällä Onpi rauhan kaupunki; Siellä elon aurinko ei laske, Siell' on istuin Jumalan». »Ei! vaan tuolla, missä kaukarannall' Sinimetsä haamottaa, Siellä onpi koto onnellisten, Siellä autuaitten maa!» Nyt kanssani keinuhun käy, Mun impeni valkealiina!
Kylläpä toki vielä kaikki on vanhoillaan, eikä löydy muuta kuin yksi ainoa ihminen, joka paitsi häntä tietää, kuinka pikaa asiat ovat muuttuneet. Vaivalloisesti hän astui portaita ylös, ja ylähällä seisoi hänen rouvansa ja kysyi hiljaa: "Kuinka kävi?"
Kyljin hän oli pudonnut alas; ja jos hän siinä olisi saanut vamman takaraivoonsa, niin olisi hänen päänsä pitänyt pudotessa olla luonnottomassa asemassa. Sentähden oli luultava, että hän sai kuolinhaavan päähänsä jo ylähällä kalliolla ja sitten heti syöstiin alas. Ilmiantaja Olli Hovilainen antoi lavean kertomuksen havainnoistaan, unhottamatta vähintäkään erityisseikkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät