Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Heti senjälkeen pitkä, kuivettunut käsivarsi, osaksi paljas, osaksi peitetty punaisesta silkistä tehtyyn hijaan, kohosi ylös aukosta, pidellen lamppua niin ylähällä kuin mahdollista, ja se ruumis, johon käsivarsi kuului, nousi askel askeleelta kappelin lattian tasalle.
Saa nähdä, pitääkö muu puheenne paremmin paikkansa", sanoi nimismies nyt aivan ankarasti, ja läksi lautamiesten kanssa kapuamaan kalliolle takaisin. Muut seurasivat jälestä. Ylähällä puheli nimismies vähän aikaa syrjässä lautamiesten kanssa, ja lähetti toisen kutsumaan Sota-Mattia kuultavaksi.
"Ei tytär veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas, Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Maammoseni veno souti; "Ota maammo venosehesi!" "Ei tytär veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas."
Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan, Vaikk' on päivä ylähällä uinuu raukat untahan, Kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää, Kunnes lämpö Luojan silmän valppahimmat herättää. Innoissansa jalkehille nää nyt huutain kavahtaa, Jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa, Hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen, Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
Leijonan kuva näytti kurjan muotoiselta: toinen silmä ei näkynyt ollenkaan ja toinen taas näytti tirkistelevän niin uupuneena, kuin sekin olisi kurjuudesta ja hävystä umpeen menemäisillään. Kovalta otti alahalla kylässä, ja sama oli laita ylähällä Morgenhaldessakin. Lents riensi alas kylään.
Aina siitä saakka kuin olin sinun luonasi ylähällä, soi alinomaa korvissani, missä ikinä mä vaan seison, taikka liikun, tuo kaunis laulunuotti kellopelissä: 'Hei kaunihilta kuuluu, ja suloiselta soi'". Niinpä Lentsin sydämmessäkin nyt soi niin suloisesti ja kauniisti.
"Olethan sinä koko pitkän talven usein valittanut, että täällä ylähällä on niin haudan-hiljaista, kun ei kuule rattaitten ratinaa, ei näe ajettavan eikä yhtäkään ihmistä menevän ohitse; nytpä on melua liikenemäänkin". Anni hiukan vilkasi Lentsiin eikä sanonut mitään, vaan meni ulos kyökkiin Maisun luo ja purskahti itkuun.
Kertomanamme aamuna oli Matti ensiksi ylähällä mökissä, hän sovitteli vaaterekaleita päälleen, käveli ja oli levotoin, hän katseli sisartaan ja veljeään, jotka makasivat muurin vieressä, pahaisen olkitukon päällä, ryysyisinä, puoli alastomina, hän käsitti, että kurjuutta tässä oli liiaksikin; ja itkuun puhkesi nuori, tunteikas mieli.
"Hm! Eihän tyttö tahdo muuttaa sinne! Niin ihana ruusu pitää olla pääkaupungissa". "No, ei ruusu siellä huonosti jaksaisi, sillä Arvid on kertonut, joka muuan vuosi sitten matkusti pohjoistietä Norjaan, että ylähällä on hyvin kaunista väkeä. Siellä kasvaa kukkia tuvassa, sanoi Arvid, ihanampia kuin Vergianin puutarhassa; ha, ha, haa!"
'Minä olen saanut kyllin maailmasta ja olen nyt väsynyt', sanoi hän, pusertain kättäni. 'Oh, joka olisi tuolla ylähällä! Minä näen enkelin kirkkailla, valkoisilla siivillä. Hän tarjoo minulle kättänsä. Hyvästi! Taivaassa näemme toisemme jälleen! Tämän sanottuansa hän kaatui kuolleena syliini."
Päivän Sana
Muut Etsivät