Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Tuo Kuutar, korea impi, neiti Päivätär pätevä pitelivät pirtojansa, niisiänsä nostelivat, kultakangasta kutoivat, hope'ista helskyttivät äärellä punaisen pilven, pitkän kaaren kannikalla. Kunpa saivat kuullaksensa tuon sorean soiton äänen, jo pääsi piosta pirta, suistui sukkula käestä, katkesihe kultarihmat, helkähti hopeaniiet.

Mitä sulho raatelevi? Korjoansa kirjottavi. Mitä tuolla korjasella? Neittä tuolla korjasella. Mitä neito raatelevi? Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkyttävi. Juoksin, juoksin joen vartta. Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Taattoseni veno souti; "Ota taatto venosehesi!"

Entä heidän Madonnan vaatteensa juhlatiloissa! Kultakangasta, joka hohtaa helmistä ja briljanteista ja maksaa kokonaisen aarre-aitan!" "Kyllä", vastasi toinen matalammalla äänellä; "minä olen kuullut näitten vaatteitten jutun.

Käy halki henkeni elämän pirta, teen työtä, taistelen, pyrin, toimin, en tiedä, lienenkö kude, loimi. Ma kuulun jonnekin. Minne? mietin. Sukkulan surinan pääni päällä kuulen enkä arvaa, päivän neitikö helskyttää hääkangasta kultakarvaa. Mut jos hän Päivätär päreä ois, niin tottahan aamu koittais, ja jos hän kultakangasta lois, niin ilosta ilmat soittais! En tiedä. Yön sylissä yksin seison.

Vaka vanha Väinämöinen ajoa karittelevi pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta. Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirrätteli: kuuli sukkulan surinan ylähältä päänsä päältä. Tuossa päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla, kultakangasta kutovi, hope'ista helkyttävi. Vaka vanha Väinämöinen heti seisatti hevosen.

Itse ilman luonnottaret, ilman ihanat immet, keskeyttivät tavalliset toimensa, kuunnellaksensa kanteloista pilvien rusoreunoilla. Kuutar ja Päivätär, kultakangasta kutoessa, hopeaista helskyttäissä, pitelevät pirtojansa, nostelevat niisiänsä, mutta soiton kuultua »Mikä verraton kuvaus!

Vierin maita, vierin soita, vierin suuria saloja, salossa savu sininen, savun alla armas mökki, mökissä ihana impi, kultakangasta kutovi, helmellistä helskyttävi. Kelle kangas kultaloimi? Häiksi metsän morsiolle. Kelle neiti näätärinta? Hiihtäjälle Niiden korven.

Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio. Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa; kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella. Suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi, niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa.

Minä seurasin sydäntä: Langoista elämän laajan Kultakangasta kutelin, Kunne seppo suurtekijä Mun sytytti, syttyi itse, Minut kietaisi mukaansa, Mun koristi kunnialla, Nosti näihin hääpitoihin, Suosituksi kaiken Suomen. Kasvoit korvani tasalle, Nytkö halveksit minua? Minä sun maailmalle kannoin, Voin sun maasta pois manata! ILVO. Itseäsi jos teloitat.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät