Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025


Hänen silmässänsä Asui lemmen kevät, aamu ikuinen, Taivas helottava ilman yöseen äärtä, Ilman riutumuksen äärtä kaukana. Niin hän katsoi päälleheni, niin hän katsoi Pyhään kirjaan, nimeäni etsien. Otsa kirkas kääntyi: sali aava läikkyi, Pylväsmetsän hämärässä leimahti. Kuva kaunihin! Mun poveheeni syttyy Halu polttava sua katselemaan ain, Viipymähään silmiesi paisteheessa.

Mutta tulipa hää-ilta, niin söi hän taas kuin mies, ja noustuaan viimein pöydästä, tallusteli ales niitulle, kaivoi kuopan maahan, sovitti siihen vatsansa, nukkui sikeästi ja makasi näin seuraavan yöseen ja päivän. Niin teki Paavo. KARRI. Samoin tehkäät tekin nyt; mutta maata ette pääse, vaan tanssi alentakoon vatsan, ja vauhtia antakoon Teemun viulu.

Mutta yöseen kiivaasti käynyt olen ja jos laskisit kätes otsalleni, niin hohteen tuntisit. KELM

Peränurkan vuoteella näkee hän isänsä syvästi nukkuneena, toisella vuoteella vaimonsa, vaalea, äänetön ja lempeä kuin yöseen lilja, makaavan, lapsi käsivarrella. Hän ei tahdo heitä herättää; vaan huvittaapa häntä enemmin, viipyä vielä joku aika tietämättömyyden ihanassa hämärässä ja säästää kohtaamisen hetkeä. Kauvan katseli hän tätä rauhan kuvausta lakeassa tuvassa tyyneenä kesä-yönä.

Vihdoin Koska moni karkulainen huokaus, Monen yöseen valvominen tuskaa täys, Enin toki katsantonsa synkee liekki Mulle kantelivat kuinka hänen mielens Ympärviehkeili, ja sillon häntä päädyin Kysymyksilläni ahdistelemahaan, Rukouksillani, mutta kauvan turhaan. Kerran toki povelleni kallistui hän, Tyttö, uiskennellen kyyneleitten virras, Ja nyt korvahaani salasuuden kuiskas.

Mutta kaunis Marcia, terve! Hyvin, ettäs tulit, mun veljeni. Mutta kuinkahan on laitamme nyt? CLAUDIO. Minä olen niinkuin ennenkin, mutta sinua, näen minä, vaivaa sama mielen levottomuus vielä. Sun silmissäsi mikä tumma, humajaava loimo! Tämä leikkaa sydäntäni, kurja Canzio. CANZIO. Ystäväni, totta sanoen, olenpa ollut noin yhden päivän ja yöseen kovasti levoton, enkä löydä sydämmeni rauhaa.

Ensiksi sait tämän ihanan maailman, jossa vaihdellen käyvät kukoistava kesä ja talven valkea, raitis lumi, kultasäteilevä päivä ja yöseen hämärä uneksuva, rauhaa täys, ja kaikki tämä tän voimallisesti kaartelevan taivaan alla; tämä sulle ensiksi annettiin, tässä nyt asut ja rakentelet, vartoessas luvattua maata, joka kerran sua lähestyy kuin seppelöitty morsian.

Missä olet ollut? IIVARI. En missään turmeluksen tiellä, äiti. Menin vaan Junttihuhtaan koiranpenikkoja katsomaan, ja koska oli siellä sauna valmis, niin jäin kylpömään ja makasin yöseen talossa. MARTTA. Kyllä minä sinun penikoitsen ja kylvön. Martta, annetaan hänelle anteeksi tämä kerta vielä. Hän lupaa itsensä parantaa. Lupaatko sinä? IIVARI. Lupaan. MARTTA. Hänen lupauksistansa!

Tämän äänen kuiskaavan kuulin, Kuulin hienon hyötökoivun hämärästä. Mutta hiljaisesti soma ääni kuoli Aamutuulen virtaan, joka suloisella Hyminällä päivän sanomana riensi Ilmast koillisesta. Pian aurinkoisen Tuliviilu ylös taivahalle nousi, Sumuna poiskarkoittaen yöseen kuvat, Yöseen armaat haamut luoteen partahalta; Ja taas syntyi kesän juhlapäivä kaunis.

MARIAMNE. Rachel, sinä vallaton tyttö; et suo minulle päivän et yöseen rauhaa. Mutta ah! mitä näen? Oi tämä kiertelee mun sieluani! Taivaan Jumala, suo voimaa kestämään kaikkea tätä! Nyt käsitän. No riemuitse, Canzio, kruunattuasi suuren sankartyös, murhattuasi miehen tuhatta kerta arvoisamman sinua. CANZIO. Se oli hän. Jaa, niin totta kuin hän on kuollut ja elämän herra elää.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät