Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Pari järeää kirousta pääsi Teemun huulilta; nauru ja laulu oli kadonnut, sillä ne eivät kärsi aivan törkeää leikkiäkään. Kun halkokuormat oli rekeen saatu, palaa Rautalan työvoima kotia, aamuhämärä oli kotoa lähdettäissä, iltahämärä sinne palatessa; mutta eihän joulunaikaisessa päivässä olekaan kuin kaksi hämärää.
Kovinhan on Laasmanni vanhentunut, tuumaili Matti. Mutta raudasta näytti sittekin tuo mies olevan, ikä oli tehnyt raudan vain romuliaisemmaksi ja karkeammaksi. Kuinka voititte Laasmannin, kysyi isäntä miehiltään, onpa hän vielä notkea ja voimakas. Onhan minussakin miehen vastus, huomautti Teemu. Enkä minäkään miestä pelkää, lisäsi Teemun toveri.
Paksu mies korjasi hivuksensa, rykäsi kouraansa, joka oli melkein kokonaan takin hihan sisässä, pani nutun napit kiinni ja läksi astua laapottamaan rouvan luokse. Vähän ajan perästä läksi koko räyhyjoukkokin Teemun kanssa hänen jälkeensä. Konttoriin jäi vaan vanha tuttavani, vahtimestari. Hän rupesi kyniä teroittamaan, mutta nukkui istuvilleen.
Sovinto ja suosio oli miesten keskuudessa täydellinen. Mutta siitä päivästä oli Teemun liikana nimenä halkopappi, jonka toisintona kuitenkin usein oli Prunkkaalan pappi. Jospa siis Teemu olisikin unhottanut uuden mekkonsa, niin hänen uusi nimensä oli unohtumaton. Samana talvena ajoi eräänä iltana, kun myllyntyö jo oli melkein päätetty, Rautalan pihaan muuan laiha, kelmeä mies kimolla hevosella.
Mutta tulipa hää-ilta, niin söi hän taas kuin mies, ja noustuaan viimein pöydästä, tallusteli ales niitulle, kaivoi kuopan maahan, sovitti siihen vatsansa, nukkui sikeästi ja makasi näin seuraavan yöseen ja päivän. Niin teki Paavo. KARRI. Samoin tehkäät tekin nyt; mutta maata ette pääse, vaan tanssi alentakoon vatsan, ja vauhtia antakoon Teemun viulu.
Auno otti taas pöydältä sen velkakirjan katsellakseen, katseli nimeään ja viimein sanoi: Sen sanon ja vannonkin, että tuon nimeni kirjoitus on veli Teemun työtä. Se aina jäljitteli muitten käsialoja minunkin kotona ollessa. Jos oikein lujille otetaan, niin tuossakin Mikon nimessä jos ei muuta niin ainakaan tuo i:n pää ei ole isän tekemä.
ESKO. Enpä kadu vielä mitä tein, koska hierottiin minua kohtaan siellä niin hävytöntä petoskauppaa. Karrin kumottu ruokapöytä ja särjetyt akkunat ja Teemun murskattu viulu, ne asiat eivät ensinkään tuntoani soimaa; mutta olentoni käy synkeäksi, muistellessani kotoa, josta olen ollut pois enemmin kuin kolme viikkoa. Mikko! onpa mieleni melkein kuin miestappajan.
Maantiellä he ovat, maantie kai on minunkin kotini; lakissani on matkakassani, kun vaan saisin tämän kruunun pälsin hartioiltani, niin olisin tyytyväinen. Kun vapaa olet, niin tule kanssani, sanoi Aadolfi, ehkä Herra uhrin tuhrii. Tulipa siihen vielä Teemu ja Mattikin, virsikirjat kainalossa. Sovitaan pois oikein sydämmestä, Laasmanni, oli Teemun ensi sana.
Hammasta purren ja veret seisahduksissa sitä kuuntelivat kamarien asukkaat. Emäntä aina väliin sydämensä pohjasta huokaisten sanoi: »Hyvä Jumala meitä armahtakoon!» Kun aamulla päivä rupesi sarastamaan, alkoi juopuneitten riehunta tauota. Teemun viulun ääntäkään ei kuulunut. Ainoastaan Siivin hanurin raukeat sävelet kuuluivat ja yksi ja toinen pari jytyytti lattiaa.
MIKKO. Esko! Oletko mieletön? NAINEN. Herra varjele! Tuollahan makaa nyt kaikki; siellä herneruoka ja lihanpalat. KREETA. Juokse kiireesti niitulle ja käske miehiä ylös! Hänen pitää saaman kyytinsä! ESKO. Teemun viulu! MIKKO. Malta mielesi, Esko! haethan onnettomuuttas. ESKO. Akkunat säpäleiksi myös! Kas noin, noin! KREETA. Rientäkäät apuun, pian! Hän kukistaa koko huoneemme!
Päivän Sana
Muut Etsivät